Vasemmistoliiton Emu-jäsenäänestyksen tulos selvisi äskettäin. Äänestykseen osallistui noin 2/3 puolueen jäsenistä - siis niistä, joita ei oltu “siivottu” maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi jäsenrekisteristä pois. Äänestyslipussa tehtiin selväksi, että Emu on puolueelle hallituskysymys. Kysymys kuului: tuleeko Vasemmistoliiton kansanedustajien äänestää hallituksen Emu-esityksen puolesta vai ei. Prosentit jakautuivat 52,4 - 41,5 kyllä-puolen hyväksi, loput jättivät asian eduskuntaryhmän ja puolue-elinten harkintaan.
Jäsenäänestyksen tulos on sovittamattomassa ristiriidassa tuoreen (HS 21.11.97) Taloustutkimuksen tekemän mittauksen kanssa. Tutkimuksen mukaan Vasemmistoliitto on koko Suomen Emu-kielteisin puolue: sen jäsenistä peräti 78 prosenttia vastasi “ei” kysymykseen: “Tulisiko eduskunnan kannattaa Emuun liittymistä?”, 12 prosenttia kannatti liittymistä ja loput eivät osanneet vastata. Miten tämä ristiriita on selitettävissä?
Robert Michels hahmotteli aikanaan, kuinka johtajilla on psykologinen yliote valitsijoihinsa: voidaan puhua joukkojen perinteisestä sidonnaisuudesta, jonka kolme ainesosaa ovat joukkojen tarve tulla johdetuiksi, niiden tarve katsoa jotakuta ylöspäin ja kunnioittaa tätä johtajanaan sekä niiden perinnäinen sovinnaisuus ja yleisen mielipiteen pelko. Tämä perinteinen sidonnaisuus muodostaa harvainvallan perustan, jonka yllä oligarkkinen koneisto kasvaa ja kukoistaa. Michelsin mielestä ei ole olemassa sellaisia periaatteita, joista puoluejohto ei ole valmis tinkimään, jos se katsoo asemiensa sitä vaativan. Viisaita havaintoja.
Vasemmistoliiton johto vetosi samaan “valtapoliittiseen argumenttiin”, joka on tuttu muutaman vuoden takaa Suomen Keskustasta, kun se päätti suhtautumisestaan kesäkuussa 1994 Jyväskylän puoluekokouksessa EU-jäsenyyteen. Puoluekokousedustajia painostettiin tukemaan hallituksen toimintalinjaa väittämällä, että Suomi viedään keskustan kannasta riippumatta muiden puolueiden voimin EU:n jäseneksi vielä huonommilla ehdoilla ja puolue ajautuu pitkäaikaiseen oppositioon. Nämä argumentit olivat täysin valheellisia.
Suomen EU-jäsenyys ei olisi toteutunut ilman keskustaa: jäsenyyden hyväksymiseen tarvittiin eduskunnassa 2/3 enemmistö. Uusi hallituskaan ei olisi saanut jäsenyyttä läpi: molemmissa tapauksissa keskustan eduskuntaryhmä olisi ollut riittävän suuri estämään jäsenyyden yhdessä muiden sitä vastustaneiden kansanedustajien kanssa.
Mutta voiko kansan Emu-tahto enää toteutua Vasemmistoliiton ratkaisun jälkeen?
Keskustan tekemä laki-aloite Emu-kansanäänestyksestä ei päässyt edes täysistuntokäsittelyyn: se tyrmättiin jo valiokunnassa. Nyt opposition olisi tehtävä hallituksen Emu-politiikasta välikysymys. Yleisen mielipiteen paine voi vielä kääntää hallituksen “pään”.
Mielestäni eduskunnan olisi säädettävä laki “aloite-oikeuden antamisesta kansalaisille neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisessä”. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi 50.000 kansalaista voisi vaatia neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä, ja hallituksen olisi sitouduttava se järjestämään. Näin olisi voitu - ja voitaisiin edelleen - saada aikaan ratkaisu, jonka kansan enemmistö voisi hyväksyä.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo
Jyväskylä