Boris Jeltsin voitti Venäjän presidentinvaalit lopulta selvästi. Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton totesi vaalin tuloksen olevan demokratian riemuvoitto. Vaikka vaalin lopputulos oli sekä Venäjän uudistusten että sen demokraattisen kehityksen jatkumisen kannalta oikea, Jeltsinin voittoa ei voida pitää demokratian, vaan onnistuneen propagandan riemuvoittona.
Venäjän tärkeimmät tiedotusvälineet olivat avoimesti Jeltsinin puolella. Aiemmin ne olivat vastustaneet Jeltsinin uudelleen valintaa. Ulkovallat; Yhdysvallat ja Euroopan unioni - Saksan liittokansleri Helmut Kohlin - johdolla tukivat myös voimakkaasti Jeltsiniä. Kommunistien ehdokas Gennadi Zjuganovin kannatus oli alkuvaiheessa gallupeissa korkealla. Tiedotusvälineet pelkäsivät oman asemansa heikentyvän Zjuganovin valtaan tulon myötä ja aloittivat voimakkaan Jeltsinin tukemisen. Jeltsinin alhainen gallup-kannatus nousi nopeasti yli 30%:n. Venäjän esimerkki osoittaa hyvin sen, kuinka voimakkaasti tiedotusvälineet voivat halutessaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.
Venäjän vaalilakia rikottiin pahasti. Lain mukaan kukin ehdokas sai käyttää kampanjaansa korkeintaan 14,5 miljardia ruplaa eli noin 14,5 miljoonaa Suomen markkaa. Eräiden arvioiden mukaan jo Jeltsinin ensimmäisen kierroksen mainonta maksoi yli 16,5 miljoonaa markkaa. Jeltsinin koko vaalikampanja rakentui satojen miljoonien markkojen rahalupauksille, jotka rahoitetaan myöhemmin valtion budjetista. Lisäksi konserttikiertueiden järjestämiseen arvioidaan kuluneen noin 15 miljoonaa markkaa. Venäjän keskusvaalilautakunta ei pitänyt konserttien järjestämistä osana virallista kampanjaa, eikä katsonut sitä siten laittomaksi. Vaalipäivä siirrettiin sunnuntaista keskiviikoksi poikkeuslailla ja siitä tehtiin ylimääräinen vapaa-päivä. Päätöksellä pyrittiin nostamaan äänestysaktiivisuutta, joka auttaisi Jeltsinin uudelleen valintaa.
Jeltsin nimitti maan turvallisuudesta vastaavan neuvoston johtoon ensimmäisen kierroksen kolmosen, entisen armeijan kenraalin Aleksandr Lebedin. Lebed puolestaan kehoitti äänestäjiään tukemaan Jeltsiniä. Jeltsin erotti Lebedin käskystä uskollisen puolusministerinsä Pavel Gratshovin. Gratshovin erottamista seurasivat muut puhdistukset. Lebed, jolla on vain vähän kansainvälistä kokemusta ja josta tiedetään vielä vähän, nousi näin raketin lailla Venäjän poliittisen elämän huipulle. Lebed on esittänyt varapresidentin viran takaisin käyttöön ottamista ja todennut olevansa itse sopiva kyseiseen tehtävään. Hän on ollut myös halukas ottamaan entisen KGB:n johtoonsa.
Venäläiset eivät saaneet Jeltsinin sairastumisesta tietoa. Tiedon epäiltiin heikentävän Jeltsinin mahdollisuuksia tulla uudelleen valituksi. Kansalaiset eivät näin ollen tienneet äänestäessään, mikä Jeltsinin tila oli. Jos istuva presidentti estyisi hoitamasta tehtäviään, nykyisen käytännön mukaisesti presidentin tehtäviä alkaisi hoitaa nykyinen - ja todennäköisesti myös uusi - pääministeri Viktor Tsernomyrdin. Jos varapresidentin virka perustettaisiin - minkä Tsernomyrdin tosin on torjunut - ja siihen nimitettäisiin esimerkiksi Lebed, alkaisi tämä presidentin estyttyä hoitamaan tämän tehtäviä.
Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit eivät olleet täysin rehelliset; laittomia ääniä annettiin ja median Jeltsiniä tukevaa toimintaa moitittiin. Yleisesti myös puhuttiin, että mikäli Jeltsin olisi hävinnyt, olisi vaalien tulos johonkin syyhyn vedoten mitätöity. Venäjän tapahtumat ovat osoittaneet, että maalla on vielä pitkä matka todellisen kansanvaltaisen demokratian tielle. On tietysti toivottavaa, että myönteinen kehitys olisi mahdollisimman nopeaa. Ulkovaltojen puheet, joiden mukaan demokratia on jo toteutunut eivät ainakaan edistä tätä kehitystä.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä