Pääministeri Paavo Lipponen otti äskettäin (TS 3.8.) kantaa suoran kaksivaiheisen presidentin vaalitavan mukanaan tuomiin ongelmiin. Pääministerin mielestä suora kansanvaali tekee presidentinvaalikampanjat entistä populistisemmiksi. Haastattelussa Lipponen totesi: "Presidenttiys muuttuu siten, että kaikenlainen yleisön kosiskelu ja hömppä tulee osaksi presidenttitietä. Ollaan menossa kauemmas asioista puhtaisiin imagosyihin. Ja tällä tavalla kuitenkin valittaisiin Suomen ulkopolitiikan johtaja. Tämä ei näytä hyvältä."
Vaikka Lipposen huolen aiheena lieneekin kokoomuksen Riitta Uosukaisen johtoasema gallup-mittauksissa, tulee hänen keskustelun avaus tärkeään ajankohtaan: hallituksessa käsitellään lähiaikoina kansanedustaja Paavo Nikulan johtaman komitean esityksiä presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Pääministeri on suhtautunut koko ajan nihkeästi valtaoikeuksien kaventamiseen, ja ilmeisesti haluaakin lausunnollaan siirtää käynnissä olevaa keskustelua itse presidentin vaalitapaan.
Jos presidentillä halutaan säilyttää nykyinen ulkopolitiikan johtajuus, on myös presidentiksi valittava mahdollisimman kokenut ulkopolitiikan asiantuntija. Populistiset vaalikampanjat sopivat huonosti tähän asetelmaan, kuten Lipponen asian tiivisti.
Olisikin syytä pohtia, onko vuoden 1994 presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa käytössä ollut vaalitapa sittenkään paras mahdollinen Suomen oloihin. Eikö nykyisestä vaalitavasta todellakaan ole "paluuta menneeseen", kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitus 5.8. ennusti?
Suora kansanvaali korostaa presidentin itsenäistä asemaa ja suoraan kansasta lähtenyttä valtuutusta. Nykyiseen vaalitapaan päädyttiin, jotta presidenttiys nousisi poliittisen "kaupankäynnin" yläpuolelle. Ajateltiin, että kansa valitsee presidentiksi kuitenkin eri vaihtoehdoista parhaimman; ulkopoliittisesti mahdollisimman kokeneen henkilön.
Viime vaalien lähtöasetelmat - erityisesti Sdp:n osalta - ja vaalien lopputulos yllätti kuitenkin kaikki ennakkoarviot. Erilaiset mielikuvat näyttivät olevan äänestäjille tärkeämpiä kuin asiakysymykset. Gallupeissa parhaiten menestyivät ns. poliittisesti ryvettymättömät tai sellaisena itseään markkinoivat henkilöt. Kansa joutui tekemään lopullisen valinnan kahden "hyöhensarjalaisen" välillä, ulkopolitiikan "ammattilaiset" olivat sivussa.
Galluppien perusteella vuoden 2000 presidentinvaalit näyttävät muodostuvan edellisten kaltaisiksi. Presidenttipeli on jo täydessä käynnissä. Mielipidetutkimuksissa parhaiten menestyvät ns. "populistit", aktiivipoliitikkoja ja visionäärejä ei galluppien kärjessä näy. Pääministerin huoli onkin ymmärrettävä.
Lipposen lausuntoon viitaten hallituksen tulisikin vielä kertaalleen pohtia Nikulan komitean esityksiä käsiteltäessä, voitaisiinko nykyiseen presidentin vaalitapaan tehdä muutoksia. Tuskinpa olisi vahingoksi, jos vuoden 2000 presidentinvaaleissa kokeiltaisiin uudelleen ensimmäistä kertaa vuoden 1988 vaaleissa käytössä ollutta valitsijamiesvaalin ja suoran kansanvaalin yhdistelmää: jos kukaan ehdokkaista ei saisi ensimmäisellä kierroksella vähintään 50% annetuista äänistä, kokoontuisivat kansan valitsemat valitsijamiehet.
Uskon, että valitsijamiehet kykenisivät valitsemaan tarjolla olevista ehdokkaista kokeneimman - ja siten myös parhaimman mahdollisen henkilön Suomen Tasavallan Presidentiksi.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä