Vaalien loppusuora on avautumassa. Suomen kehityksen suunnan muuttaminen on tulevien eduskuntavaalien pääkysymys. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää kuitenkin sitä, että Suomen Keskusta nousee tulevissa eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi - myös Keski-Suomessa. Oleellista tässä on se, mikä on nykyisen hallituspohjan kokonaismenetys eduskunta-paikoissa, ja vastaavasti Keskustan voiton suuruus.
Nykyisille hallituspuolueille annettu ääni menee tässä suhteessa hukkaan: jos esimerkiksi kokoomus nousee vaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi, nykyinen hallituspohja jatkaa sen johdolla nykyistä oikeistolaista politiikkaa.
Keskustan vaalivoiton saavuttaminen tulee riippumaan oleellisesti siitä, nousevatko keskustan keskeisimmät vaalitavoitteet vääristelemättöminä ihmisten tietouteen.
Keskustan työreformia kohtaan julkisuudessa esitetty arvostelu on painottunut lähes kokonaisuudessaan yhteen siihen sisältyvään uudistusehdotukseen - paikallisen sopimisen lisäämiseen työpaikoilla. Tämän ehdotuksen on nähty johtavan milloin isäntävallan lisääntymiseen työpaikoilla, milloin paluuseen 30-luvulle, milloin naisten aseman heikkenemiseen. Voidaankin perustellusti sanoa, että työreformin sisältöä on tarkoituksellisesti vääristelty erityisesti vasemmistopuolueiden taholta.
Todellisuudessa työreformi koostuu joukosta uudistusehdotuksia, joilla pyritään siihen, että mahdollisimman moni suomalainen voisi saada työtä ja hankkia itse toimeentulonsa. Työreformilla pyritään myös siihen, että kansalaisten työnteon ja vapaa-ajan välinen suhde olisi kestävällä pohjalla. Nykyisinhän hyvin monet ihmiset ovat liiallisen työtaakan uuvuttamia, kun taas suuri osa kansalaisista on edelleen kokonaan vailla työtä.
Mielestäni työreformin tärkeimmät osat ovat yrittämiseen liittyvän byrokratian purkaminen ja työn antamisen kannustaminen. Työreformissa muun muassa ehdotetaan, että työnantajien välillisiä työvoimakustannuksia alennettaisiin alle 10.000 mk:n palkkaluokassa porrastetusti siten, että työnantajakulut alenisivat 4500-5499 mk:n palkkaluokassa nykyisestä tasosta jopa 80%, 5500-6499 mk:n palkkaluokassa 50% jne. Lisäksi keskusta ehdottaa, että eläke- ja vakuutusmaksut sekä ennakonpidätykset voitaisiin hoitaa "yhdelle luukulle" työnantajakortilla. Ymmärtääkseni yrittämisen edellytykset ja yritysten mahdollisuudet työllistää ihmisiä paranisivat oleellisesti, jos em. uudistukset toteutettaisiin.
Tärkeimmät tavoitteemme liittyvät kuitenkin alueellisen kehitystasapainon turvaamiseen sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseen. Erityisesti nämä asiat ovat olleet nyt uhattuina.
Lipposen hallituksen politiikka on kiihdyttänyt nyt eletyn vaikean EU-sopeutuksen aikana muuttoliikettä maakunnista etelän keskuksiin, maaseutu autioituu. Tämä kehityssuunta on nyt päättäväisesti katkaistava. Nyt tarvitaan voimakasta kansallista alue- ja maatalouspolitiikkaa. Koko Suomi on pidettävä elinvoimaisena ja asuttuna. Suomalaiset kuluttajat haluavat syödä puhdasta suomalaista ruokaa: kotimainen ruuantuotanto on turvattava.
Suomen tavoitteista Agenda 2000:een - EU:n talous- ja toimintasuunnitelmaan vuosille 2000-2006 - on löydettävä laaja kansallinen yhteisymmärrys, sillä EU-sopimuksen perusteena ollut maatalouspolitiikka muuttuu täysin Agendassa. Liittymissopimuksen artiklat on neuvoteltava sopiviksi Agenda-ympäristöön ja kansallinen tukipaketti on palautettava alkuperäiseen muotoonsa. Nämä toimenpiteet ovat myös Keski-Suomen tasapainoisen kehityksen elinehtoja!
Rahaliitto Emun toteutuminen on nyt tosiasia. Tämä on valitettavaa. Kun Euroopan unioni nyt taloudellisen yhteistyön saralla tiivistyy, tulee sen päätöksentekoa ja varainkäyttöä toisissa asioissa - erityisesti alue- ja maatalouspolitiikassa - hajauttaa takaisin jäsenmaille. Tämä keventäisi unionin budjettia ja helpottaisi sen laajenemista itään päin. Meille suomalaisille on tärkeää, että voimme päättää itse mahdollisimman pitkälle omista asioistamme. Me suomalaiset tiedämme parhaiten, kuinka eri alueitamme tulee tukea ja maatamme viljellä.
Kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen taholta on väläytelty viime aikoina ajoittain vihreää valoa Suomen liittymiselle sotilasliitto Natoon. Nämä kannanotot eivät ole Suomen virallisen linjan eivätkä Suomen etujen mukaisia. Oma kantani tähänkin asiaan on selvä: Suomen ei tule liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi, jos kysymys nousee esille tulevalla vaalikaudella. Perustelut ovat yksinkertaiset:
Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut, vaikka olemme liittyneet EU:iin. Jos liittyisimme Natoon, sotilasliitto rakentaisi tiedustelu- ja sodanjohtojärjestelmät mahdollisimman lähelle Venäjän strategisia kohteita eli Suomeen. Vastaavasti Venäjä nostaisi omaa valmiuttaan rajan toisella puolella. Itärajastamme tulisi siis sotilasliiton ja Venäjän välinen raja. Jos sota syttyisi, olisi Venäjän ensimmäinen tehtävä tuhota sotilasliiton Suomeen rakentamat järjestelmät ja pyrkiä siirtämään rintamaa kauemmaksi. Tässä tilanteessa joutuisimme taistelutantereeksi.
Tästä syystä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjana tulee säilyttää myös tulevaisuudessa perinteisen puolueettomuuspolitiikan ydin: sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen uskottava puolustus.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustajaehdokas
Jyväskylä