Kun pääministeri Paavo Lipponen kiitteli SDP:n puoluevaltuustossa 5.3.97 pitämässään puheessa keskustaa maltillisesta suhtautumisesta Euroopan talous- ja rahaliittoon (Emuun), nousi mieleen kysymys, onko keskusta enää vaihtoehto. Keskusta asettui vastustamaan kesällä 1996 puoluekokouksessaan koko Emu-hankkeen toteuttamista ja vaati kansanäänestyksen järjestämistä Emusta. Näiden kannanottojen sisältöä on kuitenkin pyritty pikemminkin peittelemään kuin pitämään aktiivisesti esillä.
Lipposen hallituksen EU:n ydinvaltioita nöyristelevä politiikka on saattanut Suomen ja sen kansalliset edut pahasti uhatuksi. Tästä huolimatta keskusta ei ole kyennyt harjoittamaan sellaista oppositiopolitiikkaa, jonka äänestäjät olisivat kokeneet vaihtoehdoksi hallituksen politiikalle. Tämä on tullut erityisesti esille keskustan suhtautumisessa Emuun.
Keskustan kantaaottamattomuus helpottaa hallituksen etenemistä Emu-hankkeessa, mutta jättää Emua vastustavat vaille vaihtoehtoa. Viimeisimpien mielipidetutkimusten mukaan Suomen Keskusta on vasta kolmanneksi suurin puolue. Miksi keskusta-johto sitten viivyttelee kantansa määrittämistä Emuun?
Yhtenä syynä voidaan nähdä se, että puoluejohto on ottanut todesta SDP:n ja kokoomuksen uhkaukset, joiden perusteella keskusta ei ole hallituskelpoinen, jos se vastustaa Emua. Hallituskelpoisuuden menettämisellä on uhkailtu kuitenkin vain siksi, että hallituksen olisi helpompi edetä omissa Emu-valmisteluissaan. Emu-kysymys on ratkaistu ennen seuraavia eduskuntavaaleja, eikä se ole siten enää esillä hallitusneuvotteluissa.
Toisena syynä on nähtävissä presidenttipeli, jonka keskustan puoluesihteeri Pekka Perttula käynnisti keskustan osalta Turun Sanomien haastattelussa 5.3.97. Puolueen puheenjohtaja Esko Aholle näyttää ilmeisesti olevan tärkeämpää valtiomieskaapuun sovittautuminen, kuin räväkän ja tuloksellisen - samalla myös kansan mielipiteitä jakavan - oppositiopolitiikan harjoittaminen.
Keskusta-johto on pyrkinyt välttelemään Emu-kannanottoja myös kysymällä, miten Suomen käy Emun ulkopuolella. Näihin kysymyksiin annettiin kuitenkin vastaus jo EU:n Dublinin huippukokouksessa. Suomella olisi joko mahdollisuus siirtyä ERM2-järjestelmään - johon todennäköisesti siirtyy enemmistö Emun ulkopuolelle jäävistä maista - tai palata markan kellutukseen. Sekä ERM2-järjestelmään siirtyminen että kellutus merkitsisivät oman liikkumatilan säilyttämistä raha- ja valuuttakurssipolitiikassa toisin kuin Emussa.
Keskusta-johdon kannanottojen vältteleminen Emuun tuo väistämättä mieleen sen keskustelun, joka käytiin ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Tuolloin korostettiin unioniin liittyviä negatiivisia puolia, mutta johtopäätöksissä kuitenkin kallistuttiin unioniin liittymisen kannalle.
On tietysti selvää, että Emun näkyvä vastustaminen on kiusallista niille, jotka olivat innokkaimmin kannattamassa Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja hyväksyivät samalla myös Maastrichtin sopimuksen, johon Emun kolmannen vaiheen toteuttaminen on kirjattu. Keskustan kannalta ponnettoman oppositiopolitiikan harjoittaminen on kuitenkin tuhoisaa. Näillä eväillä hallituksen ovet ovat ja pysyvät keskustalle kiinni.
Keskustan oppositiopolitiikan kärki tulisikin nyt kohdistaa hallituksen Emu-politiikkaan. Keskustan tulee tehdä Suomen liittymisestä Emuun kansallinen linjakysymys ja haastaa Paavo Lipposen hallitus avoimeen keskusteluun Suomen suunnasta. Keskustan kanta tulisi olla se, että Suomi jää Ruotsin ja Tanskan tavoin Emun kolmannen vaiheen ulkopuolelle.
Keskustan ja Suomen tulee vastustaa myös unionin syventämistä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaan. Myös unionin budjetin suurin osa-alue; maatalouspolitiikka tulisi vähitellen palauttaa takaisin unionin jäsenmaiden kansalliseen päätäntävaltaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
varapuheenjohtaja,
Keskustan Keski-Suomen piiri,
Jyväskylä
Palautetta voi
lähettää sähköpostiosoitteeseen:
petrin@jyu.fi