Pääministeri Paavo Lipposen johtaman hallituksen politiikkaa on arvosteltu viime aikoina voimakkaasti eri tahoilta. Pääministeri on vastannut kritiikkiin sanomalla, "ettei vaihtoehto tälle hallitukselle ole toisenlainen hallitus tämän eduskunnan pohjalta", "edessä ovat silloin uudet vaalit ja sen jälkeen muodostettava hallitus".
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen kuin pääministeri antaa ymmärtää.
Suomen uuden perustuslain 26 §:ssä säädetään ennenaikaisten eduskuntavaalien määräämisessä noudatettavasta menettelystä, ja näin valittavan uuden eduskunnan kokoontumisesta valtiopäiville. Oikeus määrätä ennenaikaiset vaalit kuuluu presidentille, mutta hän on sidottu pääministerin perusteltuun aloitteeseen, eduskuntaryhmien kuulemiseen ja eduskunnan koolla oloon. Eduskunta päättää tämän jälkeen, milloin se lopettaa työskentelynsä ennen vaalien toimittamista.
Presidentti päättää ennenaikaisten eduskuntavaalien määräämisestä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Ilmaus "pääministerin perusteltu aloite" kuvaa pääministerin toimenpiteen vapaamuotoisuutta. Pääministerin ja presidentin välinen yhteys hajotuskysymyksen esille ottamiseksi voi tapahtua epävirallisesti valtioneuvoston säänneltyjen tapaamisten ulkopuolella.
Presidentti tekee kuitenkin lopullisen päätöksen ennenaikaisten vaalien määräämisestä valtioneuvostossa. Presidentillä on pääministerin aloitteen pohjalta itsenäinen harkintamahdollisuus, onko ennenaikaisten vaalien määräämiselle olemassa riittäviä perusteita. Hänellä on näin ollen oikeus myös päättää, että eduskuntaa ei hajoteta.
Ennenaikaisten vaalien määräämismahdollisuus on tarkoitettu erittäin poikkeuksellisia tilanteita varten.
Eduskunta hyväksyi vuonna 1990 perustelulausuman, jossa edellytettiin, että hajottamista koskevan asian esille ottamisen aiheena saattaa olla vain pitkäaikainen, lähinnä poliittisen hallituksen muodostamisvaikeutena ilmenevä parlamentaarinen kriisi tai muunlaisesta syystä eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo, ja yleensä myös oletus siitä, että eduskunnassa pidetään hajotusta laajasti aiheellisena.
Eduskunta myös edellytti, että "edellä mainitun kaltaista hallituskriisiä tai eduskunnan ja hallituksen välistä kiistaa ei pyritä ratkaisemaan eduskunta hajottamalla tai tällä uhkaamalla. Tarvittaessa on muodostettava uusi valtioneuvosto, ja vasta ylivoimaiset vaikeudet muodostaa toimintakykyistä hallitusta saattaisivat johtaa eduskunnan hajotukseen".
Näitä näkökohtia voidaan pitää lähtökohtana myös nykyisen säännöksen soveltamisessa.
Edellä olevan perusteella voidaankin yksiselitteisesti todeta, etteivät pääministerin valtuudet riitä eduskunnan hajottamiseen, vaikka hän onkin uhannut tällä mahdollisuudella omia ryhmätovereitaan, ja viimeksi koko eduskuntaa valtiopäivien avauskeskustelussa 6.2.2001.
Tästä huolimatta on syytä todeta, että ennenaikaiset vaalit tarjoaisivat kiistatta mielenkiintoisen mahdollisuuden eduskunnan voimasuhteiden, ja sitä kautta politiikan suunnan muuttamiseen.
PETRI NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä