Herra presidentti!
Kansanedustaja Jari Vilén esitteli aiemmin tässä keskustelussa omia näkemyksiään EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Nizzassa joulukuussa järjestettävässä EU:n huippukokouksessa tehdään todellakin kauaskantoisia päätöksiä EU:n tulevaisuudesta. Päätöksillä on vaikutuksensa kaikkiin Pohjoismaihin, myös niihin, jotka vielä harkitsevat jäsenyyttään Euroopan unionissa.
Nizzan kokouksessa ns. joustava yhdentyminen tullaan ulottamaan myös EU:n II-pilariin, joka sisältää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat. Keskustelua käydään enää siitä, kuinka monella jäsenmaalla on oikeus edetä yhteiseen puolustukseen ilman muita. Nizzan kokouksen jälkeen selviää, millaiseksi institutionaalinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme muodostuu.
Vilénin puhe sisälsi samansuuntaisia näkemyksiä, joita pääministeri Paavo Lipponen esitti jo viime toukokuussa lehtikolumnissaan mm. Turun Sanomissa. Lipponen totesi silloin, että Suomen pitää vaikuttaa unionin suuntaan "siinä hengessä, että olemme mukana etujoukossa kaikilla keskeisillä integraation aloilla". Mikäli "EU:n puolustusyhteistyössä mennään vielä kriisinhallinnasta pitemmälle, ei se sellaisenaan tuo eteemme kysymystä liittoutumisesta. Olemme jo liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi ja hyväksyneet EU:n myös puolustusta koskevan - integraation jatkuvan syventymisen mahdollisuuden. Natoon liittyminen on eri asia", Lipponen kirjoitti.
Suomen Keskustaa edustavana kansanedustajana en voi yhtyä edellä kerrottuun.
Kun Pohjoismaat olivat liittymässä EU:hun, kansalaisille vakuutettiin, että kysymys on vain mukaan menemisestä unioniin - mahdollisesta liittymisestä talous- ja rahaliitto Emuun tai EU:n yhteiseen puolustukseen luvattiin päättää myöhemmin erikseen, tarvittaessa kansanäänestyksellä. Suomessa Emu-kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetty, vaikka kansan enemmistö sitä toivoi, eikä hallituksella liene aikomuksia järjestää kansanäänestystä myöskään suhtautumisesta EU:n yhteiseen puolustukseen.
Herra presidentti!
Kuilu päätöksentekijöiden ja kansalaisten välillä kasvaa koko ajan. Suomessa kesän 1999 eurovaaleissa äänestysaktiivisuus jäi 30,1 %:iin, tämän syksyn kunnallisvaaleissa 55,8 %:iin. Mielestäni ei olekaan liioiteltua puhua demokratian kriisistä.
Kansalaisten luottamus EU:hun, ja usko demokratiaan vaikuttamisen kanavana, voidaan palauttaa vain ottamalla yleinen kansalaismielipide huomioon. Tanskan esimerkki osoittaa, että kansanäänestysten järjestäminen kaikista integraation merkittävään syventämiseen liittyvistä kysymyksistä innostaa kansalaisia perehtymään asioihin, ja vaikuttamaan niihin. Tämä malli pitäisi ottaa käyttöön kaikissa Pohjoismaissa.
Nizzan huippukokouksen jälkeen Euroopan unioniin kuuluvat Pohjoismaat joutuvat todennäköisesti piakkoin ratkaisemaan suhtautumisensa EU:n liittovaltioytimeen, joka tulee rakentumaan nimenomaan puolustusyhteistyön ympärille. Pohjoismaiden tulisi sopia, että ne etenevät tässä asiassa yhteisessä rintamassa. Näin pohjoismaisella yhteistyöllä voisi olla todellista painoarvoa ja merkitystä EU:ssa.
Itse toivon Suomen pitäytyvän sotilaallisesti liittoutumattomana maana, ja pysyvän syntyvän liittovaltioytimen ulkopuolella. Tämä valinta Suomen, ja myös muiden Pohjoismaiden, on mahdollista tehdä.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä