Suomen Keskustan (ja sen edeltäjien) puheenjohtajana on puolueen pitkästä historiasta huolimatta ehtinyt toimia vasta kymmenen henkilöä, viimeisten 55 vuoden aikana ainoastaan neljä. V.J. Sukselainen johti puoluetta 18 vuotta vuosina 1946-1964, Johannes Virolainen 15 vuotta 1965-1980, ja Paavo Väyrynen 10 vuotta 1980-1990. Esko Aho on puolestaan toiminut puolueen johdossa vuodesta 1990, eli pidempään kuin edeltäjänsä.
Keskustan puheenjohtajaksi valitut henkilöt ovat siis toimineet tehtävissään paljon muita suomalaisia puoluejohtajia pidempään. Vertailukohtana nykyisistä suurten puolueiden puheenjohtajista mainittakoon Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö, joista ensin mainittu on johtanut puoluettaan vuodesta 1993, viimeksi mainittu vuodesta 1994. Heihinkin kohdistuu jo muutospaineita. Molempien odotetaan tekevän tilaa nuoremmille ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Keskustassa noudatettu toimintamalli tuntuukin sopivan paremmin menneiden vuosikymmenten poliittiseen ilmapiiriin. Nyky-yhteiskunnan nopea muutostahtisuus, ja mediakulttuurin kehittyminen kuluttavat väistämättä politiikan keskeisillä johtopaikoilla toimivia henkilöitä. Koska puolueet profiloituvat julkisuudessa pitkälti nimenomaan puheenjohtajiensa kautta, on selvää, että kansalaiset odottavat näillä paikoilla tapahtuvan nykyistä nopeampaa uudistumista.
Puolue-elämä näyttää kuitenkin kehittyneen viime vuosina sellaiseksi, etteivät johtopaikoilla mukana olevat henkilöt halua luopua vapaaehtoisesti tehtävistään. Syitä tähän on varmasti useita, mutta yhtenä keskeisenä voitaneen nähdä johtajien pelko oman valta-asemansa täydellisestä menettämisestä. Toisaalta koko ikänsä ammattipoliitikkoina toimineiden henkilöiden voi olla vaikea sijoittua "normaaliin työelämään" - vihreitä oksia kun on tarjolla yhä harvemmin.
Vihreä Liitto on ratkaissut edellä mainitut ongelmat omalla tavallaan. Puolue on rajoittanut mahdollisten yhtäjaksoisten puheenjohtajuuskausien määrän kahteen kauteen eli neljään vuoteen. Tämä toimintamalli on "pakottanut" puolueen kasvojensa uudistamiseen säännöllisin väliajoin. Puolueeseen ei ole näin ollen päässyt myöskään syntymään puoluedemokratian myrkyksi koettuja pitkäaikaisten johtajien ympärille usein helposti rakentuvia valtaklikkejä.
Keskustan hyväksi koettujen historiallisten perinteiden vuoksi en kuitenkaan kannata vihreiden mallia otettavaksi sellaisenaan käyttöön puolueessamme, vaan esitän, että Suomen Keskustan osalta nyky-yhteiskunnan haasteisiin vastattaisiin lisäämällä puolueen sääntöihin uusi 9 §:n 2 momentti, joka kuuluisi seuraavasti: "Sama henkilö voidaan valita puolueen puheenjohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi enintään kuudeksi kaksivuotiskaudeksi peräkkäin".
Esitän, että muutos saatettaisiin voimaan jo seuraavassa, vuonna 2002 Hämeenlinnassa järjestettävässä puoluekokouksessa, jolloin se tulisi koskemaan myös nykyistä puoluejohtoa.
Virallisen aloitteen sääntömuutoksesta tulee jättämään puoluehallitukselle Jyväskylän Keskustaseura ry.
PETRI NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä