Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ilmoittautuminen Sdp:n puheenjohtajakilpaan piristää Suomen poliittista ilmapiiriä. Se synnyttää samalla toivonkipinän Suomen maakunnissa laajalti toivotun ja kaivatun, vuonna 1987 päättyneen, punamultayhteistyön paluusta.
Erkki Tuomioja on pitkän linjan poliitikko. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran jo vuoden 1970 vaaleissa. Tuomiojasta piirtyy hänen julkisten kannanottojensa, kirjojensa ja internet-sivujensa välityksellä kuva lahjakkaasta ja älykkäästä poliitikosta, joka syventyy asioihin perusteellisesti, näkee kauas ja kykenee analyyttisten johtopäätösten tekemiseen sekä ennakkoluulottomaan suhtautumiseen muihin puolueisiin ja niiden poliitikkoihin.
Tuomioja on rohjennut esittää viime vuosina useita yleisestä mielipidevirtauksesta poikkeavia, mutta perusteltuja kannanottoja. Hän on suhtautunut kriittisesti muun muassa Suomen EU- ja Emu-jäsenyyksiin. Vaikka Tuomioja on joutunut kritiikistään huolimatta taipumaan puolueensa enemmistön tahtoon, keskustelun virittäminen ja sen käyminen ei ole ollut turhaa. Se on herättänyt toivoa muissakin kuin sosialidemokraattien kannattajissa siitä, että suunnanmuutos on mahdollinen, jos sen tekijät vain pääsevät oikeille paikoilla sitä toteuttamaan.
Voidaankin perustellusti arvioida, että Sdp:n politiikka olisi ollut viime vuosina toisensisältöistä, jos Tuomioja olisi toiminut Paavo Lipposen paikalla. Tämä puolestaan olisi vaikuttanut myös muihin puolueisiin, jolloin koko Suomen politiikka olisi saanut toisen suunnan. Tuomiojan mahdollisen puheenjohtajuuden odotusarvo on samansisältöinen.
Sen sijaan oppositiopuolueet, Suomen keskusta ja kristillisdemokraatit, ovat toistuvasti jättäneet käyttämättä Eurooppa-politiikkaan sisältyvän mahdollisuuden vaihtoehtojen esittämiseen. Suuria linjajulistuksia, kuten Lipposen Brüggessa ja Tuomiojan Berliinissä pitämät puheet kiistatta olivat, ei ole kuultu. Puolueet ovat perustelleet käyttäytymistään sillä, etteivät ne halua vaarantaa pääsyään seuraavaan hallitukseen. Asia on mielestäni juuri päinvastoin.
Kansalaiset tiedostavat, ettei pelkän budjettipolitiikan ympärille rakentuva oppositiopolitiikka ole uskottavaa, sillä valtiontaloudessa ei ole suurta liikkumavaraa siitä riippumatta, mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa. Tämän vuoksi puolueiden tulisikin rakentaa omat poliittiset vaihtoehtonsa suurten periaatteellisten kysymysten ympärille, joiden toteuttamiseen kansalaiset voisivat aidosti vaikuttaa omalla äänestyskäyttäytymisellään.
Vaikka on selvää, että seuraavan hallituksen pohja ratkeaa vasta maaliskuussa 2003 järjestettävien eduskuntavaalien jälkeen, Erkki Tuomiojan valinta Sdp:n puheenjohtajaksi poistaisi ainakin punamultayhteistyön tieltä ne perusteettomat esteet, jotka sille ovat Paavo Lipposen puheenjohtajakaudella syntyneet. Sekin olisi jo jotakin.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä