Sopimuksella EU:n perustuslaiksi luodaan uusi unioni, joka poikkeaa olennaisella tavalla nykyisestä ja etenkin siitä unionista, johon Suomi liittyi 1.1.1995.
Eurooppalaisen liittovaltion luominen on ollut integraatiopyrkimysten perimmäisenä tavoitteena jo 1940-luvun lopulta lähtien. Sopimuksen nimikin osoittaa, että sen laatijoiden pyrkimyksenä on kehittää unionia valtioksi. Sanaa perustuslaki käytetään nimenomaan valtion oikeudellisesta perustasta - valtioiden välisten järjestöjen ja muiden yhteenliittymien perustana on yleensä perussopimus (EU) tai peruskirja (YK ja Euroopan neuvosto).
Sopimus laajentaa EU:n toimivaltaa ja muuttaa sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmiä. Nykyiset hallitusten välisen yhteistyön pilarit yhdistetään ylikansalliseen pilariin. Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu valtion kaltaiseksi. Unionista tulee oikeushenkilö kansainvälisessä oikeudessa, joka voi esiintyä yhtenäisenä toimijana kansainvälisissä suhteissa.
Eurooppa-neuvosto
Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostosta tehdään unionin toimielin. Se saa eräitä uusia ja merkittäviä toimivaltuuksia. Eurooppa-neuvosto voi esimerkiksi muuttaa perustuslakisopimusta ilman, että muutoksia ratifioidaan kansallisesti, jos siitä päätetään yksimielisesti.
Oikeus- ja sisäasioiden alalla Eurooppa-neuvostolla on korostunut tehtävä unionin politiikkaa koskevien suuntaviivojen määrittelyssä. Se päättää myös tietyistä toimielimiä koskevista järjestelyistä. Suomi ja muut pienet maat ovat korostaneet, että kiertävä puheenjohtajuus on yhtenäisyyden ja tasa-arvon kannalta keskeinen asia. Nyt tästä yhtenäisyyden mittarista luovutaan.
Presidentin virka
Unionissa siirrytään järjestelmään, jossa sillä on määräaikainen puheenjohtaja, jota kutsutaan presidentiksi. Eurooppa-neuvosto tekee valinnan määräenemmistöllä suljettujen ovien takana ilman vaaleille tyypillisiä kilpailevia vaihtoehtoja ja julkisia perusteluja.
Presidentti on vastuussa teoistaan Eurooppa-neuvostolle. Presidentin toimikausi kestää 2,5 vuotta tai uudelleen valinnan kohdalla 5 vuotta. Kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston keskeinen rooli unionin päätöksenteossa, on ilmeistä, että presidentin toimenkuva mahdollistaa erittäin aktiivisen vallankäytön ja johtajuuden.
Eurooppa-neuvoston johtaminen antaa presidentille mahdollisuuden puuttua myös muiden unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaan lukeutuviin asioihin.
Presidenttinä ei voi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti. Koska presidentti on EU:n, eikä jäsenvaltioiden presidentti, nämä tekijät voivat johtaa vaatimuksiin presidentin valintamenettelyn demokratisoimisesta joko siirtämällä valinta Euroopan parlamentille tai suorilla vaaleilla tapahtuvaksi. Samoin on mahdollista, että komission puheenjohtajan ja presidentin virat tullaan yhdistämään.
Näin perustuslaki avaa tien nimenomaan amerikkalaismalliseen presidenttiyteen.
Ulkoministerin virka
Ulkoministeri toimii unionin ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana sekä johtaa ja toteuttaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ulkoministerin tehtävän sijoittaminen sekä ministerineuvostoon että komission varapuheenjohtajaksi rikkoo instituutioiden välistä tasapainoa.
Ulkoministeri toimii jäsenmaiden kantojen välittäjänä ja tiedonkulun varmistajana neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä. Hänellä on aloiteoikeus jäsenvaltioiden tapaan joko yksin tai komission kannattamana.
Ulkoministeri esittää YK:n turvallisuusneuvostossa unionin kannan, jos sellainen on, eivät siis turvallisuusneuvoston jäsenenä olevat jäsenmaat. Tämä on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia, ja askel EU:n kollektiiviseen turvallisuusneuvoston jäsenyyteen.
Ulkoministerin virka yhdessä presidentti-instituution kanssa muuttaa unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Unionille syntyy - kuten valtioille - oma diplomaattinen edustustoverkosto kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.
Päätöksenteko muuttuu
EU:n lainsäädäntö on ollut aina ensisijaista Suomen lainsäädäntöön nähden asioissa, joissa sillä on toimivalta. Perustuslain myötä EU-lakien ensisijaisuus omiin lakeihimme nähden lisääntyy. Sopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä ministerineuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla. Euroopan parlamentin asemasta neuvoston kanssa tasa-arvoisena lainsäätäjänä tulee pääsääntö.
Käyttöön otettava .tavanomainen lainsäädäntömenettely. vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä, eli lakeihin vaaditaan sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksyntä ja molemmilla on veto-oikeus komission lakialoitteisiin. Vastaavaa oikeutta ei ole kansallisilla parlamenteilla.
Määräenemmistöllä päätettävien alojen määrä nousee 34:stä 85:een. Yksimielisyys muutettiin määräenemmistövaatimukseksi 25 toimialalla.
Alue-, maatalous- ja kauppapolitiikka
Ylikansallisen päätöksenteon piiriin siirtyy monia jäsenmaiden kannalta herkkiä kysymyksiä, kuten yhteinen alue-, maatalous- ja kauppapolitiikka. Perustuslakisopimus ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin investointeihin. Muun muassa palvelukauppa siirtyy unionin toimivaltaan.
Perustuslakia on kuitenkin pidetty hyvänä aluepolitiikkaa ajatellen, kun siihen sisältyy maininta pohjoisista harvaan asutuista alueista. Perustuslain tekstissä nämä alueet on kuitenkin rinnastettu kaikkiin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli ns. ultraperifeerisiin alueisiin.
Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista, eikä se olisi Suomen parlamentin arvo- ja vaikutusvallan mukaista.
Perustuslakisopimuksen ratifiointia on perusteltu kuitenkin sillä, ettei ratifioinnista olisi mitään haittaakaan. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi kuitenkin ilmaisisi, ettei Suomella ole vaatimuksia sopimuksen suhteen.
Neuvottelut muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden maiden kesken, jotka eivät ole hyväksyneet sopimusta, sekä sopimuksen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken.
Vaihtoehtoja on etsittävä
Unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä. Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi. Perustuslain ratifioimisen sijaan Suomenkin olisi keskityttävä EU-puheenjohtajuuskaudellaan vaikuttamaan uuden sopimuksen sisältöön omilla vaatimuksillaan.
Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.
Perustuslakiin sisältyvät muutokset ovat kokonaisvaikutuksiltaan niin syvälle käyviä, että jos ratifiointiin päätetään kuitenkin ryhtyä, on sovellettava samaa menettelyä kuin unioniin liityttäessä eli neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja 2/3 määräenemmistöä eduskunnassa.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.