Suomen kansanäänestystuloksen selvittyä alkoivat jäsenyyden kannattajat ajaa jäsenyyden nopeaa käsittelyä Suomen eduskunnassa. Nopeaa käsittelyä on perusteltu mm. sillä, että kansanäänestyksen tulos on niin selkeä, ettei sen perusteella voi tehdä muita johtopäätöksiä kuin hyväksyä Suomen EU-jäsenyys. Näin asia ei ole. Minun arvioni mukaan jäsenyyspäätöksen kiirehtijät ovat todellisuudessa olleet peloissaan sellaisesta tilanteesta, että Ruotsin kansa äänestää 13.11. omassa kansanäänestyksessään ei EU:lle. Tällöin Suomen eduskunnasta löytynee tarvittava 1/3 määrävähemmistö, 67 kansanedustajaa, jotka pystyvät hylkäämään jäsenyyden. Kiirehtimällä Suomen eduskunnan päätöstä jäsenyyden kannattajat haluavat paitsi varmistaa Suomen myönteisen EU-päätöksen myös vaikuttaa Ruotsin ja Norjan kansanäänestysten tuloksiin.
Niiden henkilöiden, jotka ajavat nyt Suomen eduskuntaa päättämään jäsenyydestä ennen Ruotsin kansanäänestystä, tulisi muistella hieman koko jäsenyysprosessin käsittelyvaiheita. Vuonna 1991 Suomella ja muilla EFTA-mailla oli valmisteilla Euroopan Unionin aloitteesta Euroopan talousaluesopimus (ETA), joka astui voimaan tämän vuoden alusta. Ruotsi oli ensimmäinen pohjoismaa, joka lipesi tästä järjestelystä ja päätti hakea jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Suomi ei olisi hakenut EU-jäsenyyttä, ellei Ruotsi olisi tehnyt sitä ensin.
EU-jäsenyyssopimusten allekirjoittamisen jälkeen asioiden käsittelyjärjestys pohjoismaissa on ollut tätä taustaa vasten täysin järjenvastaista. Miksi Suomen kansa pantiin äänestämään EU-jäsenyydestä ensimmäisenä ja miksi Suomen parlamentin tulisi vahvistaa sopimus ensimmäisenä? Ainoa peruste minkä olen löytänyt on ollut se, että Suomessa jäsenyyden gallup-kannatus on ollut koko ajan korkeampi kuin muissa pohjoismaissa ja se on ajateltu hyödyntää äänestyttämällä Suomesta ensimmäisenä kyllä-tulos ja saada sen avulla muut pohjoismaat sitä seuraamaan.
Eduskunnalle on nyt asetettu aikataulu, jonka mukaan sen pitää päättää Suomen EU-jäsenyydestä ennen Ruotsin kansanäänestystä. Tämän vuoksi vastuuntuntoiset kansanedustajat, Paavo Väyrynen keulahahmonaan, joutuvat puhumaan eduskunnassa yötä päivää, jotta Suomen lopullinen EU-päätös siirtyisi Ruotsin kansanäänestyksen yli ja saisi asianmukaisen käsittelyn. Tälläinen toiminta on saanut tiedotusvälineissä varsin ikävän leiman, mutta muita vaihtoehtoja ei jäsenyyden kannattajien toiminnan vuoksi ole.
Suomen EU-jäsenhakemuksen jättämistä perusteltiin aikanaan sillä, että Suomen ja Ruotsin tulee tehdä EU-kysymyksessä yhtenäinen päätös. Jos nyt käykin niin, että Suomi hyväksyy jäsenyyden ennen Ruotsia, ei ole ollenkaan varmaa, että Ruotsi tekee samoin. Tämän lisäksi on olemassa mahdollisuus, että EU ei hyväksykään Suomea jäseneksi, jos Ruotsi ei liity. Pohjoismaiden jäsenyyshakemukset käsiteltiin yhtäaikaa, lähtökohtana oli se, että ne myös liittyvät EU:n jäseniksi yhtäaikaa. Ruotsi olisi pohjoismaista EU:n suurin nettomaksaja ja sen poisjääminen voisi romuttaa myös Suomen jäsenyyden. Tämä olisi meille kova arvovaltatappio. Sen sijaan odottelemalla kaikessa rauhassa Ruotsin kansanäänestyksen tulosta, eduskunta voi Ruotsin tuloksen selvittyä tehdä rauhallisin mielin oman päätöksensä ja rakentaa samalla kansallista yhtenäisyyttä, kuten sisäministeri Mauri Pekkarinen keskiviikkoisessa eduskuntapuheessaan totesi.
Jos jäämme yhdessä Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa Euroopan Unionin ulkopuolelle, toteutuu meidän alkuperäinen tahtomme; pysyttäydymme ainakin toistaiseksi ETA-järjestelmän piirissä ja kehitämme keskinäistä yhteistyötämme. Jos Ruotsi päättää liittyä Unioniin, on meidän viisainta pitää kiinni siitä peruslähtökohdasta, jonka mukaisesti myöskin haimme jäsenyyttä Euroopan Unionissa; meidän tulee tehdä Ruotsin kanssa yhtäläinen ratkaisu. Muunlainen asialla spekulointi ja kiirehtiminen koituu kansakuntamme tappioksi.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä