Sdp:n nuorisojärjestön ex-puheenjohtaja Osku Pajamäki kirjoitti äskettäin Ydin-lehdessä, että pääministeri Paavo Lipposen kuunteluhalukkuus tulee lähiaikoina punnittavaksi, jos hän on mukana muuttamassa Suomen ulkopoliittista linjaa vastoin Sdp:n puoluekokouspäätöksiä.
Pajamäen mielestä Lipposen kädet ovat tässä suhteessa sidotut, niin selvästi demarien kanta on Suomen turvallisuuspolitiikkaan linjattu. Pajamäen mukaan Sdp:n kokouksessa oli vain kourallinen Natoon liittymistä kannattavia. Jos Paavo Lipponen tähtää toisen sisältöiseen ratkaisuun, hän käyttää saamaansa valtakirjaa väärin, Pajamäki kirjoitti. Viisaita sanoja.
Myös Suomen Keskustan suhteen on julkisuudessa esiintynyt samansuuntaisia spekulaatioita. Keskustan Hämeenlinnassa äskettäin järjestetyn puoluekokouksen jälkeen on useissa lehdissä kirjoitettu, että puolueen Nato-kanta lieventyi, ja lähestyi Lipposen johtaman hallituksen Nato-jäsenyyteen tähtäävää politiikkaa. Erityisesti puoluekokouksen kannanottoon kirjatun lauseen, "Suomen tulee valppaasti seurata turvallisuuspoliittisessa ympäristössään tapahtuvia muutoksia ja kyettävä tarvittaessa reagoimaan niihin", on tulkittu tarkoittavan, että puolue olisi asettumassa kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole.
Valtioneuvoston kanslia on asettanut turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän seurantaryhmän, jonka tarkoituksena on tarkastella Suomen turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä sen tosiseikan valossa, että Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen asetelma on muutostilassa. Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua kutsuttaneen Naton jäseniksi järjestön loppuvuodesta 2002 Prahassa pidettävässä kokouksessa. Myös Venäjä ja Nato ovat neuvotelleet sopimuksen, joka merkitsee Venäjän mahdollisuutta osallistua jossain määrin Naton päätöksentekoprosesseihin.
Suomen johtavat poliitikot näyttävät horjuvan Nato-kysymyksessä kansalaisten selvääkin selvemmistä mielipiteistä huolimatta. Sen vuoksi poliitikoista koostuvan seurantaryhmän esitystä vuoden 2004 turvallisuuspoliittiseksi selonteoksi onkin vaikea ennakoida, vaikka kaikki järkisyyt puhuvat sen puolesta, ettei Suomen tulisi liittoutua sotilaallisesti.
Poliittisten nuorisojärjestöjen onkin koottava voimansa, ja perustettava oma foorumi, joka pohtisi Suomen turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä 2000-luvulla. Se voisi kuulla maan johtavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiantuntijatahoja, ja laatia aihepiiriä käsittelevän perusteellisen selonteon, joka muodostaisi vastapainon hallituksen seurantaryhmän työlle.
Koska Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki johtaa valtioneuvoston kanslian asettamaa työryhmää, ei liene poissuljettua, että nuorista poliitikoista koostuvaa foorumia voisi johtaa myös keskustalainen poliitikko, esimerkiksi Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja Sami Sulkko.
Kelpo mies työryhmän johtoon olisi toki myös Osku Pajamäki, mies, jonka rohkeutta ja aatteellisuutta ihailen eri puoluekannasta huolimatta.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä