Suomessa on saatu seurata viime viikkoina erikoista näytelmää Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimeämisprosessin ympärillä. Näytelmä huipentui 22. syyskuuta, kun presidentti Tarja Halonen nimitti johtokuntaan vain yhden jäsenen, valtiotieteen tohtori Sinikka Salon, vastoin eduskunnan pankkivaltuuston ja valtioneuvoston esitystä.
Episodin viimeinen vaihe nähtäneen 5. lokakuuta, kun pankkivaltuusto kokoontuu pohtimaan, kuinka sen aiemmin tekemä päätös täyttää kaksi Suomen Pankin johtajan virkaa voidaan purkaa. Pankkivaltuusto kuulee asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulaa.
Evästyksenä torstaina kokoontuvalle pankkivaltuustolle sanon mielipiteenäni, että johtokuntaan pitäisi valita vielä ainakin yksi jäsen. Perusteltua olisi myös kahden valinta.
Suomen Pankista annetun lain 15 §:n mukaan johtokunta on nimittäin päätösvaltainen vain, kun läsnä on vähintään kolme jäsentä. Jos johtokunnassa on nimettynä vain kolme jäsentä, se on aina päätösvallaton yhdenkin jäsenen ollessa poissa. Mikään organisaatio ei voi olla toimintakykyinen minimikokoonpanolla.
Myös Tanskan Emu-kansanäänestyksen tulos tulisi ottaa Suomessa vakavasti. Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä varoitti äskettäin tilanteesta, jossa Suomen Pankin johtokunnasta on tulossa yksipuolisesti virkamiestaustainen samalla, kun vaikeuksissa oleva yhteisvaluutta euro, Euroopan keskuspankkijärjestelmä ja kansalliset keskuspankit hakevat ankkuroitumista yhteiskuntaan, kansalaisiin ja talouteen. Samaan viittaa myös valtiotieteen tohtori Juhana Vartiaisen artikkeli Helsingin Sanomien taloussivuilla 28. syyskuuta.
Niin ikään Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin Prahassa järjestetyn kokouksen yhteydessä järjestetyt joukkomielenosoitukset osoittavat, että ihmisillä kaikkialla maailmassa on aito huoli kansainvälisten markkinamekanismien vaikutuksista elämäänsä.
Meidän poliitikkojen pitää kantaa oma vastuumme ja puolustaa politiikkaa osoittamalla omalla toiminnallamme, että yhteiskunnallisella osaamisella ja kansalaisnäkökohdilla on edelleen merkitystä. Jos sen sijaan vähättelemme itseämme, ja omaa osaamistamme, kaivamme samalla maaperää koko poliittisen järjestelmän uskottavuuden alta.
Mielestäni hyviä yhteiskunnallisen taustan omaavia ehdokkaita Suomen Pankin johtokuntaan olisivat olleet - ja ovat edelleen - esimerkiksi pankkivaltuuston puheenjohtaja Ilkka Kanerva sekä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen. Nämä supliikit herrat pärjäisivät varmasti eurooppalaisissa pöydissä siinä missä sitoutumattomat Matti Vanhala ja Sinikka Salokin, elleivät jopa paremmin.
Uskon, että tähän näkemykseen yhtyvät monet kansanedustajat yli puoluerajojen, ehkä Sauli Niinistöä ja muutamaa muuta lukuun ottamatta.
Jos pankkivaltuusto ei ole vielä tämän viikon torstaina valmis uusien Suomen Pankin johtokunnan jäsenten virkojen täyttämiseen tai auki julistamiseen, olen melko varma, että asiaan tullaan palaamaan vielä tämän vaalikauden kuluessa.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä