Keskustan nuorisojärjestön puheenjohtaja Antti Kaikkonen on viritellyt viime päivinä julkisuudessa keskustelua Suomen Keskustan puheenjohtajan valinnasta. Käynnistelin keskustelua samasta asiasta jo ennen presidentinvaaleja, kun uskoin, että Esko Aho valitaan presidentiksi.
Kun Ahoa ei valittukaan, asetuin kannattamaan hänen uudelleenvalintaansa, jotta keskusta voisi puolueena hyödyntää sen työn, joka presidentinvaalien yhteydessä tehtiin. Viime kuukausien julkisuus on valitettavasti syönyt paljon sitä pääomaa, jonka tuolloin hankimme.
Kuopion puoluekokouksen lähestyessä keskusta on joutunut tilanteeseen, joka on hankala sekä puolueelle että sen nykyjohdolle.
Näillä näkymin Esko Aho valitaan edelleen puolueen puheenjohtajaksi, mutta ainakin osin vastoin omaa tahtoaan; tämän Aho on julkisuudessakin useaan otteeseen todennut. Valintansa jälkeen Aho lähtee vuodeksi Harvardiin, ja joku valittavista varapuheenjohtajista toimii vt. puheenjohtajana. Kielteinen julkisuus saattaa seurata ja varjostaa Ahon Amerikan taivalta. Kukaan ei tiedä, vahvistaako vai heikentääkö Harvardin vuosi Ahon haluja johtaa puoluetta.
Näillä näkymin ainakin osa nykyisistä varapuheenjohtajista valitaan uudelleen. Joku heistä valittaneen myös vt. puheenjohtajaksi puoluekokouksessa. Oletan, että tälle paikalle valittaisiin Seppo Kääriäinen, joka luotsasi menestyksellisesti puoluetta presidentinvaalien ajan.
Näillä näkymin puoluejohto ei siis juuri lainkaan uudistuisi, vaikka sitä laajalti varsinkin keskustanuorten joukoissa toivotaan. Asetelma on outo.
Sääntöjen mukaan puheenjohtajan paikka on auki kahden vuoden välein. Nyt saattaisikin olla viisainta, että valitsisimme koko seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi sen naisen tai miehen, joka muutoin toimisi vuoden vt. johtajana. Jos valitsisimme puheenjohtajaksemme vaikkapa Seppo Kääriäisen, voisimme kahden vuoden kuluttua valita joko hänet, Ahon tai jonkun muun.
Tällä tavoin saisimme täysin valtuuksin toimivan motivoituneen puheenjohtajan, joka pyrkisi varmistamaan uudelleen valintansa. Toisaalta puoluekokous voisi kahden vuoden kuluttua vaihtaa vetäjää, jos tämä katsottaisiin tarpeelliseksi. Puolue pelaisi varman päälle.
Kun puolueella olisi kokenut johtaja, voisimme valita jo Kuopiossa puolueelle jopa kolme uutta varapuheenjohtajaa, jos puolueväki niin tahtoo. Keskusta ryhtyisi uudistumaan.
Joka tapauksessa meidän tulee ajatella puoluejohtoa koko laajuudessaan - ei vain puoluekokouksen valitsemia luottamushenkilöitä, vaan kaikkia johtavia keskustapoliitikkoja.
Esko Ahollekin on puolueessa käyttöä, vaikka hän ei olisikaan puheenjohtajan paikalla. Aho on joka tapauksessa keskustan helsinkiläinen kärkinimi eduskuntavaaleissa, ja hän nousee vaalien jälkeen keskeiselle ministerinpaikalle, kun hankimme yhteisvoimin keskustalle vaalivoiton. Kuuden vuoden kuluttua Aho voi yrittää uudelleen presidentiksi, jos hän niin tahtoo.
Toivon, että edellä esittämääni kyettäisiin kiihkottomasti punnitsemaan ja pohdiskelemaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä