Suomalaista yhteiskunnallista ja poliittista elämää on vaivannut viime vuodet yhden totuuden politiikka. Hallitukset vaihtuvat, mutta politiikka pysyy samana. Mistä ongelmat sitten johtuvat?
Laajamittaisen, argumentoivan yhteiskunnallisen keskustelun käyminen on liki mahdotonta tilanteessa, jossa valtaapitävät torjuvat kerta toisensa jälkeen kansalaisten ja eri asiantuntijatyöryhmien esittämät hyvät ehdotukset ja näkemykset yhteiskuntamme kehittämiseksi sanomalla kylmästi, etteivät ne ole realistisia.
Tämän politiikan seurauksena yhteiskuntamme kehittämisestä on katoamassa tavoitteellisuus ja idealismi. Tämä on mielestäni vakava asia, ja sen korjaamiseen on kiinnitettävä huomiota.
Mielestäni tämänkaltainen ajattelu on johtanut suurten ihmisjoukkojen vieraantumiseen politiikasta. Jos kaikki poliittisessa toiminnassa mukana olevat alkaisivat ajatella ja toimia vain omasta mielestään realististen päämäärien toteuttamisen puolesta, yhteiskunnasta ja politiikasta katoavat vaihtoehdot. Tämä taas johtaa passivoitumiseen: miksi äänestää, tai olla itse politiikassa mukana kun hyvät ehdotukset tulevat heti torjutuiksi epärealistisina.
Mielestäni politiikka voi ja sen pitäisi olla sekä idealistista että realistista. Mielestäni idealismia ei pidä kuitenkaan lähteä hakemaan realismin kautta, vaan toisinpäin. Meidän on asetettava tavoitteet ja visiomme yhteiskuntamme kehittämiseksi ennakkoluulottomasti, ja sen jälkeen käynnistettävä toiminta, jolla voimme saavuttaa asettamamme tavoitteet.
Esimerkiksi suhtautumisessaan talous- ja rahaliitto Emuun, kansan olisi nyt ryhdistäydyttävä. Meidän ei pidä jäädä vain passiivisesti seuraamaan, kun Suomen hallitus johdattaa maatamme Emuun kuin ajopuuta Euroopan valtavirrassa.
On käynnistettävä toiminta, jolla meneillään oleva kehityksen suunta voidaan muuttaa. Nyt ei pidä sanoa, että jokin käytettävissämme olevista vaihtoehdoista on enemmän epärealistinen kuin jokin toinen. Jos kansalaiset ja heitä edustavat kansan edustajat todellakin haluavat pysäyttää Suomen Emu-junan, siihen on olemassa realistinen mahdollisuus.
Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln totesi aikanaan: “Mitään ei ole päätetty lopullisesti, jollei sitä ole päätetty oikein.” Jos Lipposen hallitus vie Suomen Emuun ilman kansanäänestystä, eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä, tehty päätös voidaan, ja se tulee purkaa. Kansan tahtoa kunnioittavien puolueiden on otettava Lincolnin neuvosta vaarin, ja tehtävä tarvittavat ratkaisut, jos Lipposen tahto toteutuu.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä