Suomessa on tehty viimeisten kymmenen vuoden aikana satoja yrityskauppoja. Eduskuntavaalien lähestyessä ja talouskasvun käännyttyä laskuun hallitus näyttää nostaneen kätensä pystyyn. Tarvittavia säästöpäätöksiä ei uskalleta tehdä, mutta kansallisomaisuuttamme myydään siekailematta ulkomaille pilkkahintaan, ja kaupoista saatavat tuotot käytetään syömävelkaan.
Yrityskauppojen järjestelyissä ovat rikastuneen lähinnä juristit ja pankkiiriliikkeet, joiden palkkiot ovat nousseet muutaman kuukauden konsulttityöstä jopa kymmeniin miljooniin euroihin. Valitettavan usein kaupat ovat olleet epäonnistuneita. Sen sijaan positiivisina esimerkkeinä kaupoista, jotka eivät toteutuneet, mainittakoon 1990-luvun alusta suunnitelmat Nokian myymiseksi Ericssonille sekä Valmetin traktoritehdaskaupat. Myös tuoreessa Kemiran tapauksessa kävi onni onnettomuudessa - yhtiö säilyi ainakin toistaiseksi suomalaisomistuksessa.
Myös Keski-Suomessa on tehty useita yrityskauppoja. Voimakkaassa kasvuvaiheessa olevia yrityksiä on pääomien puutteessa siirtynyt riskirahoittajien haltuun tai muutamia kymmeniä miljoonia vuodessa tuottavaa liiketoimintaa on myyty pääomistajan toimesta pikkurönsyinä pois. Tällaisista kaupoista mainittakoon esimerkkeinä Noviant ja Enviset/Sanmina Äänekoskella, Enermet Jyskässä, Genencor Jämsänkoskella sekä Safematic Muuramessa.
Useassa tapauksessa ostaja on ollut ulkomaalainen rahoittaja, esimerkiksi ruotsalainen Industry Capital, joka on muutamassa vuodessa järjestellyt kovin ottein yritykset jällenmyyntikuntoon ja rahastanut operaatioilla useiden kymmenien prosenttien tuoton. Seurauksena on ollut, että yritysten kehitystyö on sijoittajarahoittajan omistamisen aikana lähes pysähtynyt, ja ne ovat joutuneet lähes poikkeuksetta voimakkaiden henkilöstösaneerausten kohteeksi.
Soneran tapauksessa Suomen hallitus ja yrityksen johto tekivät lähes kaikki mahdolliset virheet. Hallituksella oli ollut jo pitkään eduskunnan myöntämät myyntivaltuudet. Kun yhtiön hinta oli korkealla, parhaimmillaan jopa 400 mrd:ssa markassa, sitä ei myyty. Maailmalle oli päästävä vaikka väkisin, ja veronmaksajat pantiin maksamaan tästä aiheutunut lasku.
Soneran kohtaloksi koitui lopulta Saksan umts-seikkailu. Kun yhtiö velkaantui ylihintaisen lupamaksun seurauksena raskaasti, sen terveitäkin liiketoimintoja ryhdyttiin kovalla kädellä karsimaan ja myymään, jonka johdosta yhtiön arvo alentui, ja sen pörssikurssi laski jyrkästi. Valtiota huudettiin apuun, ja eduskunta pumppasikin Soneraan hallituksen esityksestä yli 3 miljardia markkaa siinä uskossa, että tätä kautta yhtiö voitaisiin säilyttää suomalaisessa omistuksessa.
Viime päivien tapahtumat osoittavat, että kansalaisia ja eduskuntaa johdettiin tietoisesti harhaan: ainakin itse olin siinä uskossa, että edellä mainittu runsas 3 miljardia olisi riittänyt yhtiön säilyttämiseen omissa käsissämme. Nyt ministeri Sasi sanookin, että rahojen sijoittaminen oli välttämätöntä yhtiön osakekurssin nostamiseksi ja preemion saamiseksi myyntitilannetta varten!
Viimeisimmät huhut kertovat Finnairin ja SAS:n yhdistämiskaavailuista. Tämä meno ei voi enää jatkua. Sinivalkoinen kansallisomaisuus on nostettava jälleen kunniaan. Uskon, että sen säilyttämiseen sitoutuvat puolueet tulevat saamaan tulevissa eduskuntavaaleissa murskavoiton.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä