Oma näkemykseni nyt käsillä olevaan Jyväskylän ja Korpilahden liitoskysymykseen perustuu voimassa olevaan lakiin sekä alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen kannanottoihin.
Kuntajakolain 1 §:ssä edellytetään, että kuntajaon muutos edistää kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Tämä tarkoittaa muun muassa yhteistä rajaa.
Kuntajakolain 3 §:ssä puolestaan luetellaan kuntajaon yleiset edellytykset. Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos: 1) edistää palvelujen järjestämistä asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Näistä edellytyksistä tulee minimissään täyttyä vain yhden, jotta muutos voidaan toteuttaa.
Kuntajakolain 4 §:ssä puolestaan todetaan kuntajakolain erityisistä edellytyksistä, että "jos asianomaisten kuntien valtuustot yhdessä esittävät kuntajaon muutosta, joka merkitsee uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, muutos on tehtävä esityksen mukaisena, jollei edellä mainituista 1 ja 3 §:stä muuta johdu."
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on tuonut Jyväskylän ja Korpilahden liitoshankkeen osalta esiin alusta lähtien (muun muassa Keskisuomalainen 10.12.2005) sen tosiseikan, ettei liitos täytä mainittuja kuntajakolain edellytyksiä. Manninen kirjoitti vielä Vekkarissa 7.9.2006: "Olen johdonmukaisesti katsonut, että kuntaliitos ilman yhteistä rajaa ei ole nykyisen kuntajakolain mukaan mahdollista eikä se ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista. Tämän kannan olen myös Jyväskylän ja Korpilahden kuntien edustajille todennut tavatessani heitä 12.1.2006."
Nyt käsittelyssä oleva liitoshanke on kerta kaikkiaan omituinen hanke. Yhteisen rajan puuttumisen lisäksi kuntien yhdyskuntarakenteen yhteensopimattomuus on kiistaton tosiasia.
Korpilahden pinta-ala (794,6 neliökilometriä) on noin kuusi kertaa Jyväskylää (136,9 neliökilometriä) suurempi. Kun Jyväskylässä asuu 789 asukasta neliökilometrillä, Korpilahdella vastaava luku on 8,1.
Edellä olevien lukujen valossa olen rohjennut väittää, ettei Korpilahti "muodostaisi luontevaa kaupunginosaa".
Myös alueellisen eheyden edellytys on laajempi käsite kuin yhteinen raja, jota on yritetty tässä tapauksessa järjestää keinotekoisesti joko Muuramen tai Jyväskylän maalaiskunnan kautta. Asian tätä puolta valotti Keskisuomalaisessa 11.1.2006 sisäministeriön ylitarkastaja Anu Hernesmaa:
"Kunnan aluetta ei voida vielä pitää ehyenä, vaikka se olisikin rajojen perusteella yhtenäinen. Yhtenäisenkin alueen eheyttä voivat rikkoa muun muassa vesistöt, alueen epätarkoituksenmukainen muoto tai mutkittelevat rajat."
Korpilahden kunnanvaltuusto päätti alun perin selvittää kolme vaihtoehtoa. Esillä oli Jyväskylään liittymisen ohella yhteistyön syventäminen Muuramen kanssa ja kunnan jatkaminen itsenäisenä. Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen ammattitaitoa ei varmasti kukaan kiistä, mutta sanonta "rahalla saa, mitä tilaa" pätee tähänkin tapaukseen. Sen jälkeen kun Jyväskylä ryhtyi selvityksen maksumieheksi (sisäministeriö ei tähän suostunut), ryhdyttiin selvittämään vain Jyväskylään liittymistä.
Ministeri Mannisen lausunto, ettei tällainen "kuuluu hyvään hallintotapaan" onkin perusteltu. "Kuntaliitoksia tehtäessä kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ennen päätöksiä", kuten Manninen on todennut (Koillis-Häme 4.9.)
Kansanvallan kannalta oli kuitenkin hienoa, että Korpilahdella päädyttiin järjestämään liitoksesta kansanäänestys. Vaikka Suomessa toimii edustuksellinen demokratia, kansanäänestyksen järjestäminen on perusteltua erityisesti silloin, kun äänestäjät eivät ole tienneet esimerkiksi kunnallisvaalien alla kuntaliitosasian tulevan vaalikauden aikana ajankohtaiseksi.
Kansanäänestyksen tulos oli suorastaan murskaava Jyväskylä-liitokselle: 57,9 prosenttia kuntalaisista kannatti jotakin muuta vaihtoehtoa kuin Jyväskylään liittymistä ja vain 42,1 prosenttia liitosta. 63,8 prosentin äänestysaktiivisuus oli myös korkeampi kuin Korpilahdella vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, jossa se oli 60,7 prosenttia.
Korpilahden kunnanvaltuusto olisi voinut jättää neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämättä, jos se olisi halunnut päättää kuntaliitoksesta sille annettua valtakirjaa käyttäen. Kun äänestys kuitenkin päädyttiin järjestämään, on selvää, että demokratiassa sen tulosta olisi tullut kunnioittaa. Näin ei kuitenkaan menetelty.
Nyt on Jyväskylän vuoro ottaa asiaan kantaa. Kuten olen edellä perustellut, liitoshanke on selkeästi kuntajakolain sekä kirjaimen että sen hengen vastainen. Miksi tällaista hanketta sitten viedään eteenpäin?
Joukko Jyvässeudun kunnallispoliitikkoja, virkamiehiä ja päätoimittajia omaksui hallituksen käynnistämään kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sen kannan, että kaikki Jyvässeudun kunnat tulisi liittää yhteen. Kun kuntien asukkaat ja poliittiset päättäjät eivät ole tätä hyväksyneet, yritetään hanketta viedä eteenpäin Korpilahden kautta. Lumipalloefektiä ei ole tosin vieläkään näkyvissä.
Itse en kannata tällaista kehitystä. Elämää on ja mielestäni pitääkin olla myös Jyväskylän ulkopuolella. Kuntaliitoksia toki voidaan, ja niitä pitääkin tehdä, jos siitä on selvästi etua. Esimerkiksi Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yhdistyminen olisi strategisesti järkevää. Niiden osalta myös lainsäätäjän tahto alueellisesta eheydestä ja yhdyskuntarakenteen toimivuudesta toteutuisi kirkkaasti.
Edellä olevan perusteella esitän, että kaupunginhallituksen esitys hylätään kuntajakolain vastaisena.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.