Presidentinvaalikampanjoiden yhteydessä on käyty keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä lähivuosina sotilasliitto Natoon. Kaikki ehdokkaat ovat torjuneet Suomen liittoutumisen enemmän tai vähemmän selkein sanankääntein. Toisaalta Nato-optioita - sitä, että voisimme joskus tulevaisuudessa harkita liittyvämme Natoon, ei ole haluttu sulkea kokonaan pois.
Presidenttiehdokkaista Elisabeth Rehn on äskettäin vaatinut puolueettoman Nato-selvityksen laatimista, jossa tarkasteltaisiin Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja. Taustatukea tälle ehdotukselle Rehn on saanut lähinnä oman puolueensa puolustusministeriltä Jan-Erik Enestamilta. Muiden toimesta Rehnin ajatus on tyrmätty selkein sanankääntein.
Ajatus Nato-selvityksen laatimisesta ei kuitenkaan ole mielestäni vailla pohjaa.
Nato-jäsenyyden haitat ovat kiistattomat. Suomen maantieteellinen asema ei muuttunut, kun liityimme Euroopan unioniin. Jos liittyisimme Natoon, itärajastamme tulisi sotilasliiton ja Venäjän välinen raja, jolla jännite lisääntyisi. Ja jos Venäjän ja jonkin Nato-maan välille syttyisi sota, olisi Venäjän ensimmäinen tehtävä tuhota Naton Suomeen rakentamat järjestelmät ja pyrkiä siirtämään rintamaa kauemmaksi: joutuisimme siis taistelutantereeksi.
Nato-jäsenyyden hyödyt olisikin vaikeampi määritellä. Niitäkin toki on: Venäjän ensi iskun kynnys hyökätä Suomeen olisi todennäköisesti korkeampi, jos olisimme Naton jäsenmaa. Kriisitilanteessa voisimme olla varmoja siitä, että saamme Natolta tueksemme ainakin ilmavoimia, ehkä myös maajoukkoja. Mutta kuten todettua, haitat olisivat etuja suuremmat, sillä jäsenyytemme muuttaisi koko Pohjolan vallitsevat turvallisuuspoliittiset perusrakenteet.
Mielestäni parasta olisikin se, että tiivistäisimme keskinäistä pohjoismaista turvallisuuspoliittista yhteistyötämme. Tämä olisi mahdollista toteuttaa Pohjoismaiden nykyisten turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen puitteissa. Jos Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat säilyttämään nykyisen puolueettomuusasemansa, tähän kokonaisuuteen liittyen voitaisiin Naton kanssa yrittää neuvotella Suomelle ja Ruotsille erityiset turvatakuut kriisitilanteen varalta.
Uskon, että Nato olisi valmis tällaiseen järjestelyyn, koska se voisi sitä kautta ulottaa suojaavan "sateenvarjonsa" koko Pohjolan ylle ilman, että Venäjä reagoisi siihen voimakkaasti. Näin voisimme saavuttaa ne hyödyt, joita Nato-jäsenyyden kannattajat ovat meille markkinoineet ilman, että liitymme Natoon. Ja näin voisimme parhaiten säilyttää sen vakauden, joka Pohjois-Eurooppaan on viime vuosikymmeninä muodostunut.
Tässä mielessä Nato-selvityksen laatiminen voisi olla paikallaan. Uskon, että puolueeton selvitys vahvistaisi Suomen nykyisen turvallisuuspoliittisen perusratkaisun oikeaksi.
Mutta samassa yhteydessä tulisi myös selvittää, millaisena tutkijat näkevät Euroopan unionin tulevaisuuden. Millä aikavälillä he uskovat, että Euroopan unioni muuttuu sotilasliitoksi ja tuleeko Suomi ajautumaan sotilaalliseen liittoutumiseen suoran Nato-jäsenyyden sijaan nimenomaan tätä kautta.
Kaipaan myös presidenttiehdokkaiden kannanottoja näihin kysymyksiin.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä