Viime viikkoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko Suomen ratifioida EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä EU:n perustuslaki. Ratifiointia on perusteltu muun muassa sillä, että näin Suomi näyttäisi suuntaa muulle Euroopalle ja kahdessa unionin maassa kansanäänestyksessä jo hylätty perustuslaki voitaisiin herättää uudelleen henkiin.
Vaikka Suomen hallitus on jo ilmoittanut, ettei se tule järjestämään EU:n perustuslaista kansanäänestystä, sen sisältöä ei voida käsitellä eduskunnassa kovalla kiireellä ja lähes pelkkänä ilmoitusasiana lähestyvään EU-puheenjohtajuuskauteen vedoten. Sopimuksen sisällöstä tarvitaan joka tapauksessa laajempaa keskustelua eikä sen merkitystä pidä vähätellä.
Perustuslaki kokoaa yksiin kansiin eri perustamissopimukset ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöt. Sopimuksella tavoitellaan perustuslaille ominaisia syvällisempiä ja perustavan laatuisia vaikutuksia: EU:n läpinäkyvyyden ja hyväksyttävyyden lisäämistä sekä sen lähentämistä kansalaisiin. Sopimukseen sisältyy myös uusia elementtejä: EU:n toimivalta laajenee, sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmä muuttuvat.
EU:n toimivallan rajoitteena ollut pilarijako poistuu, jolloin ulkoasiat sekä oikeus- ja sisäasiat saatetaan lainsäädäntömenettelyn piiriin. EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö ja turvatakuut muuttavat merkittävästi Suomen puolustuspoliittista asemaa. EU ulottaa vaikutuksensa kansallisten oikeusjärjestysten perinteisiin ydinalueisiin rikosoikeudellisen ja poliisiyhteistyön kautta.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan eli eräänlaisen EU-presidentin viran ja ulkoministerin viran perustaminen merkitsevät EU:n toimivallan kasvua jäsenvaltioihin nähden. Samoin vaikuttaa EU:n komission ja tuomioistuimen aseman vahvistuminen. Perustuslakisopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä neuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla.
Voidaankin todeta, että Euroopan unionin luonne on muuttunut alkuperäisestä talousyhteisöstä vähitellen yhä poliittisempaan suuntaan. EU vaikuttaa uuden perustuslain myötä jäsenmaiden kansalaisten arkeen yhä konkreettisemmin ja moninaisemmin tavoin.
Suomen mahdollinen ratifiointi ei ulkoasianvaliokunnan jäsenenä saamani käsityksen mukaan vaikuttaisi ratkaisevasti perustuslain etenemiseen muissa EU:n jäsenmaissa. Koska myös Ranska ja Hollanti ovat ilmoittaneet, etteivät ne tule hyväksymään perustuslakia nykyisessä muodossaan, on raskaan ratifiointiprosessin käynnistäminen tässä vaiheessa täysin tarpeetonta. Suomen tulisi keskittyä puheenjohtajuuskaudellaan uuden suunnan etsimiseen Euroopan unionille, ja käsien sitominen perustuslakisopimukseen voi vain pikemminkin haitata tämän tavoitteen saavuttamista.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.