Epäeettistä tuotantoa ei tule tukea Veikko Koskinen puuttui Keskisuomalaisen mielipidesivulla 25.3. tärkeään asiaan kirjoituksessaan "Ei etanolia Brasiliasta". Jätin samaan aihepiiriin liittyen 21.3. hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, ettei biopolttoaineita osteta Brasilian kaltaisilta valmistusmailta, joiden tuotanto pohjautuu lähes kokonaan orjatyövoiman käyttöön ja onko hallituksella olemassa muita vaihtoehtoja täyttää EU:n vaatimus biopolttoaineen osuuden lisäämisestä bensiiniin, esimerkiksi suosimalla kotimaisia raaka-aineita.
Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen ilmastosopimuksen, jossa sitoudutaan vähentämään hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä. Sopimuksen mukaisesti Suomen pitäisi alentaa päästöjään tämän vuosikymmenen loppuun mennessä vuoden 1990 tasolle. Tämä merkitsee fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä niin teollisuudessa, liikenteessä kuin lämmityksessäkin.
Biopolttoaineet ovat nousseet nyt suuren mielenkiinnon kohteeksi. Öljyn hinnannousu ja ilmastonmuutos ovat osaltaan säikäyttäneet maailman pahemman kerran. Nyt kaikki haluaisivat ryhtyä ajamaan halvoilla biopolttoaineilla. Biopolttoaineiden käytön lisäämiseen on suhtauduttu myös Suomessa myönteisesti, ja asiasta onkin tulossa lakiesitys vielä ennen kesää. Laki velvoittaisi polttoaineenvalmistajia sekoittamaan tuotteisiinsa 3-5 prosenttia biopolttoainetta. Ongelma on kuitenkin siinä, että bensiinin valmistajat saisivat hankkia biopolttoaineosuuden mistä haluaisivat, ja valinta tulee todennäköisesti osumaan Brasilian sokerietanoliin, sillä se on halvinta maailmassa.
Kuten MOT-ohjelmassa kerrottiin, sokerietanoli ei ole suinkaan puhdasta vihreää energiaa. Australialaisen tutkimuslaitoksen tekemän elinkaarianalyysin mukaan koko tuotantoketju käyttää niin paljon fossiilista energiaa, että uusiutuvan energian osuus etanolissa jää varsin vähäiseksi. Sokeriruokopolttoainetta käyttävän auton hiilidioksidipäästöt ovatkin vain 25 prosenttia pienemmät kuin bensa-auton.
Brasilialainen tuotantotapa on myös energiaa tuhlaava. Korjuun helpottamiseksi ruokopelloilta poltetaan ensin lehvästö. Sadonkorjuun aikana sokerialueen ja lähikaupunkien ilman täyttää viikkokausien ajan kitkerä savu ja noki. Poltossa menetetään kolmasosa biomassan sisältämästä energiasta taivaan tuuliin. Se vastaa viittä prosenttia OPEC-maiden vuosittaisesta öljyntuotannosta. Pelkästään sokeripeltojen sytyttämiseen käytetään 700 000 tynnyriä bensaa. Jo polttamista seuraavana päivänä pellolla työskentelevät ruo'on leikkaajat vetäen keuhkoihinsa kasketun maan tuhkaa ja nokea.
Suomen valtion tai valtionyhtiöiden ei tule osallistua eettisesti kestämättömään kaupankäyntiin, joka toisi maahamme vuosittain jopa 100 000 tonnin tankkilaivalastin brasilialaista etanolia. Ei ole oikein, että valtio on mukana voiton maksimoimiseen tähtäävässä toiminnassa yhdessä epäinhimilliseen työntekijöiden kohteluun ja ympäristörikoksiin syyllistyvien yritysten kanssa.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.