Kevään 1991 eduskuntavaalien kiistaton voittaja oli Suomen Keskusta. Vuonna 1987 presidentin toimesta oppositioon sysätty Keskusta oli harjoittanut menestyksekästä, Holkerin sinipunahallituksen politiikkaa arvostelevaa oppositiopolitiikkaa. Holkerin hallituksen arvostelulle oli tuolloin - ja on edelleen - perusteensa.
Sinipunahallituksen talouspolitiikan linjana oli presidentti Koiviston tukema vahvan markan politiikka. Tämän politiikan seurauksena suomalaisen teollisuuden kilpailukyky romuttui ja valtion vaihtotaseen alijäämä kääntyi voimakkaaseen kasvuun. Tästä piittaamatta sinipunahallitus otti runsaasti ulkomaanvelkaa "elvyttääkseen kulutuskysyntää". Rahaa jaettiin kaikille halukkaille vastuuntunnottomasti. Suomi eli historiansa suurimman nousukauden velkarahan turvin. Tämä velka oli maksettava takaisin.
Uusi hallitus nimitettiin keväällä 1991. Sen pääministeriksi tuli Suomen Keskustan puheenjohtaja Esko Aho. Tuolloin oli jo nähtävissä, että Suomen taloudellinen tilanne oli ajautunut pahaan kriisiin, jonka syvyyttä oli pyritty peittelemään. Pian koko Holkerin hallituksen perintö paljastui kokonaisuudessaan; Suomi oli konkurssin partaalla.
Ahon hallitus on nyt istunut lähes neljä vuotta. Kovia, monille kansalaisille katkeria säästöpäätöksiä on jouduttu tekemään Suomen talouden saamiseksi kuntoon. Ahon hallituksen aikana valtion vaihtotase on kääntynyt jälleen vahvasti ylijäämäiseksi. Suomen talous kasvaa Länsi-Euroopan nopeinta vauhtia, noin neljä prosenttia vuosittain. Kovalla työllä aikaansaatu Suomen nousu on nyt hyödynnettävä työllisyyden parantamiseen. Viime vuonna työttömyys väheni 40 000, ja tätä vauhtia se laskee alle 200 000 vuosituhannen loppuun mennessä. Tämä ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan paljon muitakin keinoja.
On selvää, että puolta miljoonaa uutta työpaikkaa ei pystytä luomaan. Tämän vuoksi jo olemassaolevaa työtä on jaettava entistä tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin ihmisten kesken. Työelämä tulisi järjestää siten, että esimerkiksi eläkeikää lähestyville työntekijöille tarjottaisiin mahdollisuutta siirtyä osa-aikatyöhön, jolloin nuoria pääsisi ammattia oppimaan. Jos pääsisimme Ruotsin tasolle, niin lähes 100 000 ihmistä työllistyisi. Jotta tälläinen ratkaisu saadaan aikaan, tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä ja tällaista järjestelmää vastustaneiden sosiaalidemokraattien ja ammattiyhdistysliikkeiden asenteiden muuttumista.
Työn tekeminen ja sen tarjoaminen ihmisille on tehtävä kaikissa tilanteissa kannattavammaksi kuin sosiaaliturvan varassa oleminen. Yritysten perustaminen ja ihmisten työllistäminen on tehtävä paljon nykyistä helpommaksi. Jos saisimme perustettua seuraavan neljän vuoden aikana 40-50 000 uutta pienyritystä, jotka kaikki työllistäisivät 2-3 ihmistä, niin 120 - 200 000 ihmistä saataisiin työllistettyä tätäkin kautta.
Sosiaalidemokraatit lähtevät maalisvaaleihin teemalla "Uuden vastuun aika". Kansa varmasti muistaa, kuinka sosiaalidemokraatit todellisen vastuunkannon ajan tullessa jättivät Suomen pulaan oman epäonnistuneen hallituspolitiikan jäljiltä ja luikkivat vapaaehtoisesti oppositioon keväällä 1991, tavoitteena oman kannatuksen nostaminen.
Tulevissa vaaleissa kysymys on siitä, turvaavatko kansalaiset Esko Ahon johdolla harjoitetun rohkean ja viisaan säästöpolitiikan jatkon, jonka tuloksellisuus on vähitellen nähtävissä vai antavatko he valtakirjan Paavo Lipposen johtamille sosiaalidemokraateille, jotka yhdessä kokoomuksen kanssa tuhosivat Suomen talouden edellisellä yhteistyöllään. Toiseen sinipunakokeiluun Suomella ei olisi varaa.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä