Presidentti Mauno Koivisto julkaisi keväällä 2001 kirjan "Venäjän idea". Kirjaan sisältyi monia selväsanaisia ajatuksia ajankohtaisesta politiikasta. Koivisto oli ajan hermolla.
Turun Sanomien 100-vuotisjuhlanumerossa 2.1.2005 emerituspresidentti lausuu jälleen teräviä havaintojaan Euroopan unionista ja erityisesti sen kriisinhallintaulottuvuuden kehittämisestä. Koiviston ajatukset virkistävät jälleen ihanteellisella tavalla keskustelun ilmapiiriä.
Suomen hallituksessa ja eduskunnassa on lähdetty yleisesti ottaen siitä, että EU:n puitteisiin perustettavien nopean toiminnan joukkojen taisteluosastoihin osallistutaan, ja monista maista poiketen vieläpä kahteen! Joukkoja on tarkoitus käyttää eri puolilla maailmaa tapahtuvissa EU:n omissa kriisinhallintaoperaatioissa, joilla ei välttämättä ole YK:n mandaattia, eli hyväksyntää.
Suomen nykyinen rauhanturvalaki kuitenkin kieltää Suomen osallistumisen muihin kuin YK:n tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n nimenomaisesti valtuuttamiin operaatioihin.
Koivisto totesi jo neljä vuotta sitten, että kansainvälisiä konflikteja tulee riittämään ja kiistanalaisten periaatteiden luku kasvamaan. Uhkamme on hänen mukaansa Kaarle XII:n skenaario: kun kapasiteettiamme käytetään siellä, mistä löytyvät ajankohtaiset pulmat, oman turvallisuustilanteemme alkaessa vaikeutua kapasiteettimme saattaakin olla jo käytetty.
Nyt Koivisto ottaa kriittisen kannan kaavailtuihin EU:n nopean toiminnan joukkoihin: "Otetaan esimerkiksi voimankäytön taso: kukaan ei pysty etukäteen näkemään, minkälaisia tilanteita tulee. Maailmassa tapahtuu niin paljon semmoista, että on vain hyväksi, ellei aina ehditä toimia. Jos annetaan nopeasti vastamyrkkyä, eikä olekaan myrkkyä, silloin vastamyrkystä tulee varsinainen myrkky."
Koivisto on jälleen oikeassa. Jos valmius puuttua asioihin on suuri, myös todennäköisyys puuttumiseen on suuri. Tämä ei ole kaikissa tilanteissa hyväksi, kuten Irakin esimerkki osoittaa.
Taisteluosastoihin osallistumisen vaikeus koskettaa Suomen lisäksi erityisesti Irlantia, jonka voimassa olevan lain mukaan maan puolustusvoimia ei voi lähettää ulkomaille ilman hallituksen, parlamentin sekä YK:n hyväksyntää. Maan ulkoministeri Dermot Ahern onkin ilmoittanut, että Irlanti aikoo jatkossakin edellyttää YK-mandaattia niille kriisinhallintatoimille, joihin se osallistuu.
Myös Suomen nykyinen presidentti Tarja Halonen korosti 24.1.2005 maanpuolustuskurssijuhlan avajaisissa Helsingissä, että YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja vain turvallisuusneuvosto voi oikeuttaa voimankäytön muussa tarkoituksessa kuin itsepuolustukseksi. Hänen mielestään tämä kansainvälisen oikeuden periaate on syytä pitää tarkasti mielessä rauhanturvalain uudistamistyössä.
Mitä Suomen sitten pitäisi tehdä?
Kuten presidentti Halonen puheessaan totesi, EU:n nopea toiminta ei korvaa pitkäkestoisempaa rauhanturvatoimintaa, yhteiskuntien jälleenrakentamista ja avustustoimintaa, josta Suomella on paljon kokemuksia.
Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomen tuleekin toimia Irlannin tavoin omista lähtökohdistaan käsin. Suomen pitää osallistua jatkossakin vain niihin EU:n kriisinhallintaoperaatioihin, joilla on YK:n tai ETYJ:n mandaatti. Tämä olkoon Suomen osallistumista koskeva kansallinen varauma, jonka EU:n edellyttämällä tavalla sille etukäteen ilmoitamme.
PETRI
NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
ulkoasiainvaliokunnan
jäsen
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.