Euroopan unionin laajeneminen ja talous- ja rahaliitto Emun toteutuminen tuovat mukanaan monia muutoksia unionin politiikkaan. Muutokset koskettavat meitä kaikkia suomalaisia.
Maatalouspolitiikan osalta Euroopan unioni on joutumassa kestämättömään asetelmaan: unioniin ovat liittymässä monet Itä-Euroopan maat. Niiden maatalous ei voi integroitua ongelmitta EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, koska ne ovat hyvin suuria ylituotantomaita ja niiden tuotantokustannukset ovat hyvin alhaiset.
Suomen kannalta katsoen tilanne on erityisen ongelmallinen: unioniin liittymisen myötä menetimme raja-suojan, jolla olimme voineet estää halpojen ulkomaisten tuotteiden virtaamisen maahamme. Nyt meidän lyhyen kasvukauden ja kalliiden tuotantokustannusten maan pitäisi kyetä kilpailemaan maataloustuotteillamme jopa kotimaassamme ja tukemaan samalla unionin maatalousbudjetin kautta muiden EU-maiden maataloutta.
Unionin kaavailemat tukileikkaukset romuttaisivat Suomen maatalouden: tätä menetystä emme voisi kansallisella tuella korvata. Tässä tilanteessa voisi olla järkevää, että unionin maatalouspolitiikka ainakin osittain kansallistettaisiin. Tätä on esittänyt mm. Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja (HS 12.11.1997). Meidän tulee muistaa, että maatalouden tukeminen on meidän kaikkien suomalaisten etu - yhteinen tehtävämme.
Suomen EU-jäsenyyden valitettavana seurauksena ovat myös Emu-, Natura- ja Agenda-ratkaisut. Näiltä vaikeuksilta olisimme välttyneet, jos emme olisi unioniin liittyneet. Tämä integraatio-ratkaisu on nyt kuitenkin tosiasia. Tämä meidän jäsenyyttä vastustaneidenkin on syytä tunnustaa.
Nyt on opittava elämään ja olemaan uudessa - radikaalisti muuttuneessa - Euroopassa.
Lipposen kaudella kansallinen aluepolitiikka on käytännöllisesti katsoen lakkautettu. Lipposen EU-Suomessa aluepolitiikan kokonaisteho on pienempi kuin se oli ennen EU-jäsenyyttä. EU:n omien periaatteiden mukaisesti EU-tuen olisi pitänyt tulla aiemman kansallisen aluetuen lisäksi.
Hallituksen politiikan vuoksi Suomen maaseutu ja maakunnat tyhjentyvät, ja muuttoliike pääkaupunkiseudulle kiihtyy - ongelmat kärjistyvät sekä maakunnissa että Helsingissä. Tämä ei ole kenenkään suomalaisen etujen mukaista. EU:n aluetukijärjestelmien rinnalle tarvittaisiin riittävän tehokas kansallinen aluepolitiikka, jotta koko Suomi voitaisiin pitää elinvoimaisena.
Hallituksen Eurooppa-politiikka on ollut kansamme tahdon vastaista. Lipposen hallituksen politiikalle on vaihtoehto, joka on toteutettava. Meidän on kyettävä löytämään oma kansallinen linjamme, joka tuo esiin vahvuutemme eurooppalaisena, suomalaisena kansakuntana.
Ulkopolitiikan osalta Suomen tulee säilyttää tulevaisuudessakin perinteisen puolueettomuuspolitiikan ydin - sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava itsenäinen puolustus.
Näistä edellä esittämistäni ajatuksista suomalaisten poliittisten puolueiden tulisi löytää yhteisymmärrys - kansallinen konsensus -, jotta Suomi ja me suomalaiset voisimme pärjätä niissä uusissa oloissa, joihin olemme nyt joutumassa.
PETRI NEITTAANMÄKI
varapuheenjohtaja
Keskustan Keski-Suomen piiri