Suomen poliittista järjestelmää on vaivannut viime vuosina nuorten vähäinen kiinnostus politiikkaa kohtaan, mikä on ilmennyt alhaisena äänestysaktiivisuutena vaaleissa. Vaikka kokeneet poliitikot usein korostavat nuorten näkökulman kuuntelemisen tärkeyttä, nuoria on vaaleilla valituissa päättävissä elimissä hyvin vähän. Esimerkiksi Jyväskylän kaupunginvaltuustossa on tällä hetkellä vain yksi alle 30-vuotias henkilö.
Kun nuorilta on kysytty, miksei äänestäminen kiinnosta heitä, yleisin vastaus on, että äänestäminen on turhaa, koska vaalin lopputulokseen ei kuitenkaan voi vaikuttaa, vaan ääni menee vaalitavan vuoksi jonkin toisen ehdokkaan hyväksi. Nuorten äänestysaktiivisuuden alhaisuuden on sanottu myös johtuvan hyvien tunnettujen nuorten ehdokkaiden - ja yleensä nuorten ehdokkaiden - puuttumisesta puolueiden listoilta.
Suomessa käytössä olevan dHondtin vaalitavan mukaan puolueen, vaaliliiton tai yhteislistan vaaleissa saama yhteisäänimäärä jaetaan vertausluvuiksi kunkin listan ehdokkaiden kesken sillä periaatteella, että listan kokonaisäänimäärä jaetaan kunkin ehdokkaan henkilökohtaisen äänimäärän mukaan määräytyvällä sijoituksella listan sisällä. Sen jälkeen kaikkien listojen ehdokkaat asetetaan paremmuusjärjestykseen omien vertauslukujensa perusteella. Kunnallisvaaleissa valtuustopaikat - joita on kunnan koosta riippuen vaihteleva määrä - täytetään vertauslukujen perusteella paremmuusjärjestyksessä.
Useat henkilöt jättävät äänestämättä sillä perusteella, että heidän äänensä menee hukkaan, mikäli oma ehdokas ei tule valituksi. Tosiasiassa äänen antaminen jollekin puolueelle, vaaliliitolle tai yhteislistalle tukee kunkin ryhmittymän yhteistä tavoitetta saada paikkamäärä riippumatta henkilöistä mahdollisimman suureksi. Nykyisessä vaalitavassa ääni ei siis mene koskaan hukkaan. Jos henkilöt sen sijaan valittaisiin suoraan henkilökohtaisen äänimäärän perusteella, kaikki valitsematta jääneille ehdokkaille annetut äänet eivät hyödyttäisi ketään.
Nykyisen vaalitavan vaikutusmahdollisuuksien rajallisuutta epäilevien henkilöiden tulisi miettiä myös nykyisen vaalitavan hyötyjä. Jos esimerkiksi nuoret päättäisivät keskittää äänensä tietyille ehdokkaille, niin nämä saisivat korkeat äänimäärät ja heidän sijoituksensa oman listansa sisällä nousisi korkealle. Tällöin myös nuoret pääsisivät hyötymään dHondtin vaalitavan suhteellisesta laskuperiaatteesta: he saisivat korkean vertausluvun ja tulisivat valituiksi.
Nuoria yhdistää hyvin voimakas tekijä, joka hyvin harvoin muistetaan tuoda esille. Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä. Syksyn vaaleissa nuorten kannattaa koota voimansa, unohtaa turhat epäluulot ja keskittää äänensä sille ehdokaslistalle, missä on eniten nuoria. Tulevissa vaaleissa on tulevaisuuden tekemisen aika.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo,
Jyväskylä