Arvoisa puhemies,
Pohjoismainen yhteistyö on muodostanut lujan siteen Pohjoismaiden välille, joilla on samankaltainen historiallinen tausta ja yhteiskunnalliset olot. Kanssakäyminen naapureidemme kanssa on ollut koko ajan läheistä ja luonnollista. Näin siitäkin huolimatta, että maidemme integraatioratkaisut ovat poikenneet viime vuosina toisistaan merkittävästi niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin suhtautumisessa Euroopan unioniin sekä talous- ja rahaliitto Emuun. Norja, Tanska ja Islantihan ovat Naton jäseniä, kun taas Suomi ja Ruotsi ovat edelleen sotilaallisesti liittoutumattomia maita. Norja ja Islanti eivät puolestaan ole edes Euroopan unionin jäseniä, kun taas Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on liittynyt Emuun.
On valitettavaa, ettei Suomen Emu-jäsenyyttä alistettu muiden Pohjoismaiden tapaan kansanäänestyksen ratkaistavaksi. Mainittakoon, että EVA:n tuoreimman tutkimuksen mukaan "enemmistö (53 %) suomalaisista suhtautuu uuteen valuuttaan siirtymiseen kielteisesti, ja vain joka neljäs (25 %) myönteisesti". Vaikka pohjoismaisen yhteistyön kannalta olisikin ollut parasta, että Suomi olisi päätynyt tässä kysymyksessä ainakin ensivaiheessa samaan ratkaisuun kuin muut unioniin kuuluvat Pohjoismaat, meille on edelleen tarjolla monia muita yhteistyön mahdollisuuksia.
Vielä kymmenisen vuotta sitten elimme aikaa, jolloin ulkopolitiikkaa, puolustuspolitiikasta puhumattakaan, ei sopinut käsitellä Pohjoismaiden neuvoston elimissä. Vasta Neuvostoliiton romahtaminen, ja kylmän sodan kauden päättyminen, muuttivat tilanteen. Neuvoston istunnoissa onkin käyty jo vuosia keskusteluja näistä asioista Pohjoismaiden ulko- ja puolustusministereiden antamien selontekojen pohjalta. Neuvoston puheenjohtajisto on pitänyt lisäksi yhteyttä erityisesti lähialueidemme parlamentteihin, hallituksiin ja päämiehiin. Voidaankin sanoa, että neuvostolla on edelleen vankka asema kansainvälisessä politiikassa.
Viime vuosina neuvoston organisaatio ei kuitenkaan ole kyennyt vastaamaan ajan vaatimuksiin. "Viisasten paneelin" raportissa ehdotetaankin, että erityisesti neuvoston valiokuntarakenteeseen tehtäisiin uudistuksia. Tarvitsemme selkeämpiä substanssivaliokuntia, joissa käsiteltäisiin kansalaisten arkipäivää koskettavia asioita, ja joissa kansallisten parlamenttiemme erikoisvaliokuntien jäsenten asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikalle tulisi antaa nykyistä selkeämpi rooli joko perustamalla uusi valiokunta tai siirtämällä nämä asiat nykyisen Eurooppa-valiokunnan käsiteltäväksi.
Uusien valiokuntien lisäksi tarvitsemme pohjoismaisia teemakonferensseja, joihin voisivat osallistua myös ne kansallisten parlamenttiemme jäsenet, jotka eivät kuulu Pohjoismaiden neuvoston viralliseen organisaatioon. Näihin kokouksiin voitaisiin kutsua myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Pohjoismaiden parlamenttien erikoisvaliokunnat voisivat järjestää lisäksi yhteiskokouksia, joissa koordinoitaisiin ajankohtaisia ongelmia ja yhteistyötä tulevaisuuden kannalta tärkeissä kysymyksissä, kuten tiede-, teknologia-, tutkimus-, ympäris-tö- ja energiapolitiikassa. Myös yhteistyötä Baltian neuvoston kanssa on edelleen tiivistettävä.
Arvoisa puhemies,
Vain harva on tullut ajatelleeksi, että Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toiminta on osa ulkopolitiikkaamme. Toimimme samoilla areenoilla kuin tasavallan presidentti, pääministeri, ulkoasiainministeri ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta. Olemme yksi niistä harvoista kansainvälisistä parlamentaarisista järjestöistä, jossa kansallisen parlamentin jäsen voi esittää esimerkiksi kirjallisen tai suullisen kysymyksen toisen jäsenvaltion hallitukselle tai ministerille.
Kysymysinstituutiota onkin käytetty paljon tilanteissa, joissa esimerkiksi kansalaisten asioita ei ole hoidettu tyydyttävällä tavalla toisessa Pohjoismaassa. Tulostakin on syntynyt. Tätä järjestelmää täydentävät loistavasti hallitustemme jäsenten kahdenkeskiset tapaamiset ja neuvottelut. Erityisesti oman yhteistyöministerimme pohjoismaista yhteistyötä koordinoiva tehtävä on merkittävä. Tälle tehtävälle onkin annettava jatkossa nykyistä suurempi painoarvo, sillä pohjoismaisen yhteistyön koordinoiminen on EU:n laajennuttua entistäkin tärkeämpää.
Arvoisa puhemies,
Pohjoismaisen yhteistyön luonne ja sisältö ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Yhteistyömme keskeisimpiä saavutuksia ovat yhteispohjoismaisen lainsäädäntöperustan, työvoiman vapaan liikkuvuuden ja kansalaistemme sosiaalisten oikeuksien turvaaminen. Nämä tavoitteet saavutettiin jo paljon ennen Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyttä.
Vaikka uskommekin, että pohjoismainen yhteistyö on tulevaisuudessakin mahdollista ilman, että kaikki Pohjoismaat kuuluvat Euroopan unioniin, on selvää, että kaikkien mukanaolo antaisi paremmat mahdollisuudet edistää yhteisiä tavoitteitamme laajentuvassa unionissa.
Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin tärkeänä, että Euroopan unionia rakennetaan sellaisena itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä, jossa jäsenmaiden erilaisuus ja niiden erityispiirteet, jotka ovat meille Pohjoismaille erityisen tärkeitä, otetaan nykyistä paremmin huomioon. Tällaiseen löyhään valtioiden liittoon voisivat ehkä myös Islanti ja Norja harkita joskus tulevaisuudessa liittyvänsä. Tällöin Pohjoismaat olisivat jälleen samankaltaisessa kansainvälisessä asemassa, mikä edesauttaisi pohjoismaisen yhteistyön syventämistä.
PETRI NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä