Julkaistu Sisä-Suomen -lehdessä 27.6.1998.


Petri Neittaanmäki vastaa

Sisä-Suomen Lehdessä julkaistiin 7.5.1998 Veikko-Kalevi Riihisen mielipidekirjoitus. Kirjoittaja toivoi muun muassa minua kertomaan, haluanko ydinjätteen loppusijoituspaikan Kivettyyn sekä viestiäni pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen ja maatalouden alasajoon. Kaikki kysymykset ovat tärkeitä, ja koskettavat paitsi Ääneseutua ja Keski-Suomea, myös koko kansakuntaamme. Seuraavassa vastauksiani, joiden viipymistä pahoittelen:

1) Ydinvoima

Vastustan ydinvoiman lisärakentamista: meidän on kannettava vastuu myös tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Ydinjäte tulee muodostamaan vakavan ongelman koko ihmiskunnalle.

Vastustan ehdottomasti ydinjätteen sijoittamista Kivettyyn. Meidän tulee tietysti Suomessakin kantaa vastuumme ydinjätteen käsittelystä ja sen loppusijoittamisesta, mutta sijoittamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, ei kuntien ulkopuolelta tulevaan saneluun. Luonnollisimpia ydinjätteen loppusijoittamispaikkoja ovat tietysti ydinvoimaloiden sijaintikunnat.

Ydinvoiman lisärakentamisen sijaan Suomeen tulisi luoda maakunnalliset energiastrategiat, joiden pohjalta maakunnallisia energiaratkaisuja voitaisiin rakentaa. Puun, hakkeen ja turpeen käyttöä tulisi lisätä energiamuotona erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa. Kehittyvä teknologia antaa puolestaan tiheän asutuksen alueella mahdollisuuden monimuotoiseen yhdyskuntajätteen hyötykäyttöön. Lisäksi maakaasuvaihtoehto on nyt perusteellisesti selvitettävä.

2) Työttömyys

Pitkäaikaistyöttömyys on suurtyöttömyytemme - yhteiskuntamme vakavimman ongelman - pahin ilmenemismuoto.

Suurtyöttömyys on johtanut siihen, ettei suurta ja yhä kasvavaa valtiomme velkaantumista ole kyetty pysäyttämään. Nämä asiat liittyvät toisiinsa. Ellemme kykyne uudistamaan työelämää, ei myöskään velkataakkaamme lisäävä suurtyöttömyys helpotu, ja ongelmat tulevat siirtymään uudestaan ja uudestaan tulevien sukupolvien harteille.

Näiden ongelmien hoitamiseen ei - valitettavasti - ole olemassa yksittäisiä ja yksinkertaisia keinoja. Keskustan työreformi -asiakirjaan on kuitenkin kirjattu tavoitteita, jotka toteuttamalla työttömyyden hoitoon liittyviin epäkohtiin voidaan keskustan mielestä parhaiten puuttua. Työreformin perusajatus on yksinkertainen. Keskustan mielestä kaikissa olosuhteissa on tehtävä kannattavammaksi: 1) työnantajalle työn tarjoaminen kuin tarvittavan työvoiman palkkaamatta jättäminen, 2) työnhakijalle työn tekeminen kuin yhteiskunnan tukien varassa oleminen.

Haluamme tietysti säilyttää neuvotteluyhteydet kaikkiin tahoihin: työreformista voidaan ja siitä pitää keskustella, sillä se voi toteutua vain, jos sen sisällöstä vallitsee laaja kansallinen yksimielisyys.

3) Maatalous

Kun liityimme Euroopan unioniin 1.1.1995, jouduimme kertarysäyksellä siirtymään osaksi unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä tuottajahintatasoa. Unionin politiikka suosii keskittämiskehitystä ja suurtiloja: eläinten oikeuksista ei välitetä ja luonto saastuu, ongelmat kärjistyvät.

Suomi ei saanut neuvoteltua jäsenyyssopimusta, joka olisi ottanut huomioon erityisolosuhteemme: kylmän ilmastomme ja lyhyen kasvukautemme. Suomi ei saanut myöskään siirtymäaikaa unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan siirtymiseen. Nämä olivat ne keskeiset reuna-ehdot, jotka Suomi oli asettanut jäsenyytensä toteutumisen ehdoksi jäsenyyttä haettaessa.

Puutteellista jäsenyyssopimusta jouduttiinkin täydentämään ns. kansallisella tukipaketilla, jotta maataloutemme voisi selviytyä edes kohtuullisesti tulevaisuudesta. Nyt Lipposen hallitus on kuitenkin leikannut tätä kansallista tukipakettia, ja vastaavasti myös unionin tuet ovat pienentyneet. Lipposen hallituksen politiikka on myös kiihdyttänyt muuttoliikettä maakunnista etelän keskuksiin. Maaseutu autioituu. Tämä kehityssuunta on nyt päättäväisesti katkaistava. Koko Suomi on pidettävä elinvoimaisena ja asuttuna. Suomalaiset kuluttajat haluavat syödä puhdasta suomalaista ruokaa: kotimainen ruuantuotanto on turvattava. Kotimaiset pien- ja perheviljelmät on säilytettävä: ne turvaavat parhaiten myös eläinten oikeudet ja luonnon puhtauden.

Alue- ja maatalouspolitiikan tulevaisuus liittyy myös Eurooppa-politiikkaan. Talous- ja rahaliitto Emun toteutuminen johtaa EU:n muuttumiseen liittovaltioksi. Tämän ovat todenneet myös monet asiantuntijat. Tulevasta liittovaltiosta on kehitettävä keskusta-aatteen mukaisesti mahdollisimman hajautettu, jossa jäsenvaltioilla - Suomellakin - säilyisi mahdollisimman laaja itsenäisyys. Alue- ja maatalouspolitiikan osalta Suomen tulee päättäväisesti pyrkiä siihen, että niihin liittyvää varainkäyttöä ja päätöksentekoa hajautetaan osittain uudelleen jäsenvaltioille.

Monet saattavat kysyä, miksi näin tulisi nyt tehdä?

Jokainen ymmärtää, ettei voimakkaasti laajentumassa olevaan unioniin liittymässä olevat maat, jotka ovat hyvin suuria ylituotantomaita, voi mitenkään sopeutua unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Jos näin kuitenkin kävisi, Suomen nettomaksuosuus uhkaisi merkittävästi nousta.

Me suomalaiset kyllä tiedämme parhaiten, kuinka maatamme tulee viljellä ja eri alueitamme tukea. Antakaamme siis maakuntamme äänen kuulua nykyistä enemmän!

PETRI NEITTAANMÄKI
Jyväskylä