Suomi on asettanut yhdeksi EU-puheenjohtajuuskautensa tavoitteeksi unionin päätöksenteon avoimuuden lisäämisen.
Tämän tavoitteen toteutuminen olisi erittäin tärkeää koko Euroopan unionille, jonka uskottavuus on rapistunut viime aikoina kansalaisten silmissä huolestuttavasti. Tämä nähtiin ehkä selkeimmin tämän kesän eurovaaleissa, joiden äänestysaktiivisuus jäi hyvin alhaiseksi koko unionin alueella.
EU:n toimintaperiaatteiden kehittämisen lisäksi meidän on kuitenkin pyrittävä palauttamaan myös omien kansalaistemme luottamus oman päätöksentekomme avoimuuteen ja kansanvaltaisuuteen.
Maaliskuun 1. päivänä 2000 voimaan tulevan uuden hallitusmuodon 53 §:n mukaan "Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään lailla, jossa on säädettävä äänestyksen ajankohdasta ja äänestäjille järjestettävistä vaihtoehdoista. Kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä säädetään lailla."
Kansanäänestyksen järjestäminen jostakin asiasta edellyttää siis uudenkin hallitusmuodon mukaan eduskunnan enemmistön tukea.
Kuten kokemuksesta tiedämme, eduskunnasta ei löydy kovin helposti enemmistöä kansanäänestysten toimeenpanemiseksi, jos valtioneuvosto ei tue niiden järjestämistä. Tämä nähtiin konkreettisesti, kun Suomen liittyminen talous- ja rahaliitto Emuun oli käsillä.
Ennen lokakuussa 1994 järjestettyä EU-kansanäänestystä kansalaisille vakuutettiin, että Emuun liittyminen on edessä vasta kaukana tulevaisuudessa ja kun kysymys tulee ajankohtaiseksi, siitä järjestetään erillinen kansanäänestys.
Suomen Keskusta tekikin syksyllä 1997 lakialoitteen Emu-kansanäänestyksen järjestämiseksi, mutta se haudattiin jo valiokunnassa. Myöskään laajojen kansalaispiirien valtioneuvostolle ja eduskunnalle esittämät vetoomukset eivät tehonneet: kansanäänestystä ei järjestetty.
Kun Suomen liittymisestä talous- ja rahaliittoon päätettiin ilman kansanäänestystä, tehtiin samalla katteettomaksi ne lupaukset, joita kansalaisille oli annettu ennen EU-kansanäänestystä. Tämä epädemokraattinen toimintatapa jätti syvät haavat suomalaisten demokratiakäsitykseen. Kansalaisten usko politiikkaan ja meihin poliitikkoihin kärsi jälleen kovan kolauksen.
Vastaavien tapausten välttämiseksi on mielestäni aivan välttämätöntä, että etenkin Suomen kansainväliseen asemaan ratkaisevasti vaikuttavat päätökset tehdään jatkossa avoimesti ja kansanvaltaisesti. Viittaan tällä erityisesti joskus tulevaisuudessa mahdollisesti esille nousevaan kysymykseen Suomen Nato-jäsenyydestä.
Kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävien ratkaisujen yhteydessä on aina käytävä avointa vuoropuhelua kansalaisten ja meidän päätöksentekijöiden välillä, jotta mahdollisimman monelle kansalaiselle tarjoutuu mahdollisuus saada tietoja itseään koskevista päätöksistä ja niiden seurauksista.
Tämän lisäksi on välttämätöntä, että me päätöksentekijät otamme kansalaismielipiteen vakavasti. Sen vuoksi se on syytä selvittää perusteellisesti kulloinkin käsiteltävänä oleviin keskeisiin ratkaisuihin.
Mielestäni edellä esittämäni voitaisiin turvata parhaiten siten, että kansalaiset saisivat aloite-oikeuden kansanäänestysten järjestämiseksi.
Eduskunnalle tekemässäni lakialoitteessa esitetäänkin lisättäväksi nykyiseen lakiin, että valtioneuvoston on annettava eduskunnalle esitys kansanäänestyksen toimittamisesta, jos vähintään viisikymmentätuhatta kansalaista sitä allekirjoittamassaan aloitteessa määriteltyä asiaa varten vaatii.
Toivon, että aloitetta seuraavaksi käsittelevä perustuslakivaliokunta yhtyy tähän näkemykseen.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä