Viime kevään eduskuntavaaleissa sosialidemokraatit säilyivät niukasti Suomen suurimpana puolueena. Vaalitulos mahdollisti Lipposen II hallituksen muodostamisen. Jos keskusta tai kokoomus olisi ollut suurin puolue, olisi toisenlainen hallituskokoonpano ollut todennäköinen.
Molemmissa tapauksissa olisi ollut ilmeistä, että sosialidemokraatit olisivat jättäytyneet vapaaehtoisesti oppositioon, kuten he tekivät vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen. Tällöin maahan olisi syntynyt jälleen porvarihallitus, joko kokoomuksen tai keskustan johtama.
Näin jälkikäteen ajatellen keskusta teki pahan virheen, kun se liputti ennen eduskuntavaaleja ja heti niiden jälkeen yksinomaan punamultayhteistyön puolesta, vaikka sosialidemokraattien johto ei ollut tästä innostunut. Sen sijaan keskustan olisi ollut järkevämpää liputtaa porvarihallituksen puolesta: tällä hallituspohjallahan olisi ollut tukenaan 116 kansanedustajaa ilman vihreitä ja niiden kanssa peräti 127 kansanedustajaa. Tällä kertaa tämä mahdollisuus siis menetettiin.
Seuraava porvariyhteistyön mahdollisuus avautuu ensi talven presidentinvaaleissa. RKP:n ehdokas on Elisabeth Rehn ja keskustan Esko Aho. Kokoomus ja SKL pohtivat vielä omaa ehdokasasetteluaan. Vasemmistoliitto asettunee suoraan SDP:n Tarja Halosen taakse. Tämä vahvistaa Halosen asemia päästä mukaan vaalien toiselle kierrokselle.
Poissuljettu ei ole kuitenkaan se mahdollisuus, että vaalien toisella kierroksella olisi mukana kaksi ei-sosialistista ehdokasta. Näin varmistuisi se, että sosialidemokraattien vuoden 1982 vaaleista alkanut "presidenttiputki" katkeaisi. Tämä edellyttää kuitenkin oikeistoa kannattavilta äänestäjiltä viisasta ajattelua ja äänten keskittämistä enintään kahdelle ehdokkaalle.
Näin olisi syytä menetellä siitä syystä, että jos oikeiston äänet jakautuvat ensimmäisellä kierroksella kovin monelle ehdokkaalle, ei toiselle kierrokselle pääse kuin yksi oikeistolainen ja toisaalta tämänkin mahdollisuudet voittaa itse vaali heikentyvät olennaisesti, jos toisen kierroksen rima on ylitetty vain "hipoen".
Itse uskon lujasti siihen, että Suomessa valta vaihtuu tulevissa presidentinvaaleissa: tällä kertaa presidentiksi valitaan joko RKP:n, keskustan tai kokoomuksen asettama presidenttiehdokas.
Tämänkaltainen ratkaisu loisi myös hyvää pohjaa tulevalle porvarihallitusyhteistyölle silmällä pitäen vuoden 2003 eduskuntavaaleja.
PETRI NEITTAANMÄKI
puheenjohtaja
NKL:n Keski-Suomen piiri
Jyväskylä