Tiistaina 14.3. tuli julkisuuteen tieto, että olin jättänyt eduskunnan keskuskansliaan klo 16.45 yhdessä yhdeksän muun kansanedustajan kanssa allekirjoittamani, perustuslakivaliokunnalle osoitetun muistutuksen, joka sisälsi pyynnön tutkia pääministeri Paavo Lipposen virkatoimien lainmukaisuuden hänen 31.1. ja 4.2. yksin tekemiensä Itävalta-päätösten osalta.
Asian taustalla oli se, että Lipponen ilmoitti Suomen hallituksen yhtyvän EU:n puheenjohtajamaa, Portugalin, liittopresidentti Thomas Klestilille 31.1. esittämään uhkaukseen ryhtyä Itävallan vastaisiin pakotetoimiin, jos maahan nimitetään hallitus, jossa vapauspuolue on mukana.
Vaikka kysymyksessä oli muodollisesti jokaisen neljäntoista EU-maan oma kannanotto, se sai EU:n statuksen, kun kannanoton esitti jäsenmaiden puolesta EU:n ministerineuvoston puheenjohtajana toimiva Portugali. Näin neljäntoista EU-maan esiintyminen voitiin tulkita EU:n puuttumiseksi yhden jäsenmaan sisäisiin asioihin.
Suomen hallituksen kannanotto oli periaatteellisesti hyvin merkittävä. Suomi puuttui sillä toisen maan hallituksen muodostamiseen.
Päätöksenteon hetkellä oli vielä voimassa vanha perustuslaki, jonka mukaan Suomen ulkopolitiikkaa ja siten maamme kahdenvälisiä suhteita ulkovaltoihin johtaa tasavallan presidentti. Tulkintamme mukaan nimenomaan tasavallan presidentin olisi tullut tehdä Suomen osalta päätös EU-maiden kannanottoon yhtymisestä.
Näin merkittävä päätös olisi tullut lisäksi tehdä siten, että valtioneuvoston keskeiset jäsenet ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta olisivat olleet siinä mukana. Myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kuuleminen olisi ollut paikallaan.
Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta vapauspuolueen ja konservatiivisen kansanpuolueen hallitus astui virkaansa perjantaina 4.2. Samana päivänä Lipponen antoi kannanottoon perustuvat menettelyohjeet hallinnolle.
Päätös ryhtyä soveltamaan pakotetoimia Itävaltaa vastaan oli EU-maiden yhteiseen kannanottoon yhtymistä vieläkin merkittävämpi. Tässä yhteydessä korostui pakotteiden kahdenvälinen luonne Suomen ja Itävallan suhteissa. Myös ajalliset edellytykset asian laajempaan käsittelemiseen olivat olemassa.
Koska Lipponen ei eduskunnalle antamassaan pääministerin ilmoituksessa lainkaan puuttunut näihin periaatteellisiin ja perustuslaillisiin näkökohtiin, katsoimme, että perustuslakivaliokunnan on vielä syytä selvittää asia perinpohjaisesti.
Kun jätin muistutuskirjelmän eduskunnan keskuskansliaan, eduskunnan virkamiesten - pääsihteeri Seppo Tiitisen ja lainsäädäntöjohtaja Keijo Koivukankaan - tulkinta oli, että asiakirja on katsottu saapuneeksi perustuslakivaliokuntaan sillä hetkellä. Virkamiehet sanoivat, että asiakirja on julkinen heti, eikä siihen voi enää lisätä eikä siitä voi enää poistaa allekirjoituksia sen jälkeen.
Halusin nimenomaan varmistaa nämä faktat ennen muistutuksen jättämistä, koska tiesin sen allekirjoittajiin tulevan kohdistumaan poliittisia paineita.
Myöhemmin päivällä virkamiesten tulkinta oli kuitenkin yllättäen muuttunut: muistutus katsotaan saapuneeksi perustuslakivaliokuntaan vasta sen jälkeen, kun se on todettu saapuneeksi kyseisen valiokunnan kokouksessa. Virkamiesten uuden tulkinnan mukaan jättämääni muistutukseen oli vielä mahdollista lisätä ja siitä oli myös mahdollista poistaa edustajien allekirjoituksia.
Tämä tulkinta yhdessä edellä kerrotun kanssa johti siihen, että muistutukseen yhtyi yksi uusi allekirjoittaja, ja siitä vetäytyi neljä. Tilanne ajautui "farssiksi".
Muistutuksen ensimmäisenä allekirjoittajana ja kansanedustajana allekirjoittaneen olisi tullut voida luottaa siihen virkamiesten tulkintaan, jonka sain muistutusta jättäessäni.
Nyt epäselväksi jäi, menettelivätkö virkamiehet lainmukaisesti antaessaan edustajien tehdä muutoksia muistutusasiakirjaan sen jälkeen, kun se oli virallisesti jätetty eduskunnan keskuskansliaan. Niin ikään epäselväksi jäi, minkä käytännön mukaisesti perustuslain 115 §:n mukainen muistutus saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi sen jälkeen, kun sen on allekirjoittanut vähintään kymmenen kansanedustajaa.
Lähetin torstaina 16.3. oman ryhmäni työvaliokunnalle kirjeen ja sen liitteenä tiedoksi yhdessä muiden kansanedustajien kanssa laatimani muistutuksen.
Korostin, että muistutuksen tarkoituksena ei ole missään vaiheessa ollut Lipposen vieminen valtakunnanoikeuteen, kuten joissakin tiedotusvälineissä on kerrottu. Kysymyksessä on ollut vain Lipposen toimien vieminen perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Valiokunnan ja sen jälkeen eduskunnan täysistunnon harkittavana on, edellyttääkö valiokuntakäsittely muita toimenpiteitä.
Kerroin olleeni yllättynyt ryhmämme puheenjohtajan allekirjoittaneeseen kohdistamasta julkisesta arvostelusta. Mielestäni asia, josta tein muistutuksen, ei kuulunut eduskuntaryhmän päätettäväksi, koska kyseessä oli perustuslakiin vähintään kymmenelle kansanedustajalle kirjattu oikeus. Olin kuitenkin keskustellut muistutuksen tekemisestä useiden ryhmän jäsenten kanssa ennakkoon.
Esitin, että ryhmän työvaliokunta ehdottaisi ryhmäkokoukselle hyväksyttäväksi muotoilun, jonka mukaan muistutuksen tekeminen perustuslakivaliokunnalle ei kuulu eduskuntaryhmälle, ja että ryhmä antaisi vapaat kädet ryhmän jäsenille yhtyä siihen.
Tällaista päätöstä työvaliokunta tai ryhmä ei tehnyt.
Tämän päätöksen jälkeen muistutuskirjelmään oli käytännössä enää mahdotonta saada lisää allekirjoittajia. Näin ollen eduskunnan keskuskanslia palautti muistutuskirjelmän perjantaina 17.3.
Lähetin kuitenkin vielä perjantaina perustuslakivaliokunnalle kirjeen, jossa ehdotin, että valiokunta päättäisi ottaa perustuslain 115 §:n mahdollistamalla tavalla itse tutkittavakseen pääministeri Paavo Lipposen virkatoimet. En kuitenkaan usko, että valiokunnasta löytyy tähän riittävää tahtoa.
Perustuslakivaliokunnassa ei siis näillä näkymin käsitellä lainkaan Lipposen virkatoimien lainmukaisuutta.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä