Varhainen eläkkeelle siirtyminen on ongelmallista hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta. Hallituksen tavoitteena onkin työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä. Siksi myös vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtoja muutetaan.
Eläkkeellesiirtymisen ikärajaa korotetaan 62 vuoteen. Myös vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksiä kehitetään eläkeuudistusta tukevaan suuntaan. Näin tuetaan hallituksen tavoitetta pidentää työuria.
Vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat tarpeellisia lakisääteisen eläketurvan täydentäjiä, joten maksujen vähennyskelpoisuus säilyy edelleen. Vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotuksessa kuitenkin siirrytään ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen.
Maksujen vähentämisen verovaikutus määräytyy pääomaverokannan mukaan ja eläke verotetaan pääomatulona. Vakuutusmaksut vähennetään ensisijaisesti pääomatulosta. Toissijaisesti vähennys tehdään ansiotulon verosta alijäämähyvityksenä.
Uusia säännöksiä sovelletaan lähes kaikkiin voimaantulon jälkeen maksettuihin maksuihin. Poikkeuksena ovat kuitenkin vanhojen sopimusten ikärajaa ja verotusta koskevat siirtymäajat.
Vanhojen sopimusten kohdalla uudistuksen mukainen 62 vuoden ikäraja tulee voimaan vuodesta 2010 alkaen, eli voimaantulossa on viiden vuoden siirtymäaika. Näin siksi, että pitkään säästäneet ja lähellä sopimuksenmukaista ikärajaa olevat ihmiset eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.
Pääomatuloverotuksen käyttöönoton siirtymäaika on lyhyempi ja uudistus tulee voimaan vanhojen sopimusten osalta vuoden 2006 alusta. Vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohtelun muutokseen ei liity perustuslaillisia ongelmia ja siirtymäaika on luonteeltaan tekninen.
Verotuksessa maksuja voi vähentää enintään 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on ottanut henkilölle vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen, henkilö voisi vähentää itse ottamansa vakuutuksen maksuja enintään 2 500 euroa. Puolisot vähentävät oman vakuutuksensa maksut itse. Vähennysetu voisi tosin siirtyä toiselle puolisolle alijäämähyvityksen kautta.
Ennen uudistuksen voimaantuloa maksetuista maksuista ja tuotoista voidaan maksaa eläkettä siinä vaiheessa, kun vakuutettu täyttää vanhan sopimuksen mukaisen iän. Maksettua eläkettä verotetaan ansiotulona. Siirtymäajan jälkeen vanhat vakuutukset kasvavat korkoa, mutta niihin ei laiteta enää lisää rahaa.
Pääomaverokannalla vähennetyistä maksuista ja niiden tuotosta uudistuksen voimaantulon jälkeen kertynyttä eläkettä voidaan maksaa, kun vakuutettu on täyttänyt 62 vuotta. Sitä verotetaan pääomatulona.
Nykyiseen eläkevakuutusten verokohteluun liittyy monia puutteita, jotka johtuvat pitkälti ansiotuloverotuksen progressiivisuudesta. Veroedun määrä riippuu säästäjän eläkeajan ja säästämisajan marginaaliveroasteiden erosta, joka voi vaihdella sattumanvaraisesti.
Verotuki kohdentuu oikeudenmukaisuusnäkökulmasta ja eläkepoliittiselta kannalta epätyydyttävällä tavalla, kun suurin verohyöty tulee hyvätuloisille. Progressioetu on suurimmillaan hyvin lyhytaikaisessa säästämisessä. Pääomatuloverotus on kaikille tasapuolinen, joten veroedusta hyötyvät suhteellisesti yhtä paljon niin suuri- kuin pienituloiset.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
LAURI OINONEN
kansanedustaja,
Keuruu
AILA PALONIEMI
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.