Suomen Keskustan puoluekokous lähestyy. Tällä kertaa ilmassa on poikkeuksellisen suurta väreilyä, sillä valittava puheenjohtaja saa hoidettavakseen saman tien myös Matti Vanhaselta vapautuvat pääministerin tehtävät.
Puheenjohtajavaali ei ole suinkaan kahden kauppa, vaikka paneelikeskustelujen yhteydessä järjestettyjen "ovensuukyselyjen" uutisoinneista voisi niin päätellä. "Kuka pärjäsi parhaiten" -äänestyksiin ovat saaneet osallistua kaikki, ja esimerkiksi Lappeenrannan puoluevaltuuskunnassa äskettäin järjestetyssä äänestyksessä palautettiin lähes 200 lippua, vaikka jäseniä on vain noin 130.
Keskustassa vaalin ratkaisevat kentän syvät rivit, kuten aiemminkin. Vuoden 1981 Kuopion puoluekokouksessa Johannes Virolainen valittiin selvin numeroin keskustan presidenttiehdokkaaksi koko puolue-eliitin ja puoluevaltuuskunnan selkeän enemmistön ajaman Ahti Karjalaisen sijaan.
Tällä kertaa vaalin todelliset vaihtoehdot ovat riittävän erilaiset alue- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen.
Ajat eivät ole helpot. Suomi on ajautunut osana maailmanlaajuista taantumaa hyvin vaikeaan tilanteeseen. Työttömyys kasvaa ja valtiontalouden velkaantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan kovia ponnistuksia. Taloushuolien lisäksi on muistettava, että uuden pääministerin tulee kyetä edustamaan Suomea Eurooppa-neuvostossa ja käymään tasavertaisesti kahdenvälisiä neuvotteluita muun muassa naapurimaiden pääministerien kanssa.
Uuden puheenjohtajan valinta on tärkeä myös keskustalle. Se tarvitsee tulevissa eduskuntavaaleissa johtavan hallitusasemansa säilyttämiseen noin neljäsosan kannatuksen. Tällaisessa tilanteessa keskustan ja maan johtoon tarvitaan kokenut voima, joka kykenee vahvistamaan äänestäjien luottamusta puolueeseen ja luotsaamaan pääministerinä Suomen lamasta uuteen nousuun.
Esillä olleista ehdokkaista nämä vaatimukset täyttää mielestäni parhaiten valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen. Hänellä on vankka kokemus sekä sisä- että ulkopolitiikasta. Väyrynen on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja toiminut kolmanneksi pisimpään valtioneuvoston jäsenenä. Euroopan parlamentissa Väyrynen toimi vuosina 1995-2007.
Väyrysen edellisellä puheenjohtajakaudella 1980-1990 keskustan kannatus nousi peräti 7,4 prosenttiyksikköä. Kun vuoden 1979 eduskuntavaaleissa puolue sai vain 17,3 prosenttia annetuista äänistä, tammikuussa 1990 Taloustutkimus Oy mittasi kannatukseksi huikeat 24,7 prosenttia.
Sekä Väyrystä, 63, että puheenjohtajavaalissa ehdolla olevaa Mauri Pekkarista, 62, on lyöty ikäkortilla, mutta valtiollisen johtajan tie voi olla pitkä, kuten sanomalehti Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja, professori Erkki Laatikainen on arvioinut.
J. K. Paasikivi oli ensimmäisen kerran pääministerinä 48-vuotiaana. Hän palasi pääministeriksi 74 vuotiaana vuonna 1944 ja valittiin vuonna 1946 tasavallan presidentiksi. Tämän toimen jättäessään hän oli yli 85-vuotias. Paasikiven tietä ei pidä verrata 2000-lukuun, mutta tärkeää on muistaa polveikkuuden ikuisuus, kuten Laatikainen kirjoitti.
Vaikeina aikoina kokemuksella on merkitystä.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.