Pääministeri Paavo Lipponen vastasi 29.2.2000 Itävaltaa vastaan kohdistettuja pakotteita koskevaan kirjalliseen kysymykseeni.
Kysymykseni taustalla oli se, että pääministeri Paavo Lipponen ilmoitti Suomen hallituksen yhtyvän EU:n puheenjohtajamaa, Portugalin, liittopresidentti Thomas Klestilille 31.1.2000 esittämään uhkaukseen ryhtyä Itävallan vastaisiin pakotetoimiin, jos maahan nimitetään hallitus, jossa Jörg Haiderin johtama Vapauspuolue on mukana.
Vaikka kysymyksessä oli muodollisesti neljäntoista EU-maan "oma" kannanotto, se sai EU:n statuksen, kun kannanoton esitti jäsenmaiden puolesta EU:n ministerineuvoston puheenjohtajana toimiva Portugali. Näin neljäntoista EU-maan esiintyminen voitiin tulkita EU:n puuttumiseksi yhden jäsenmaan sisäisiin asioihin.
Suomen hallituksen kannanotto oli periaatteellisesti hyvin merkittävä. Suomi puuttui sillä toisen maan hallituksen muodostamiseen.
Lipponen sanoi vastauksessaan, että Portugalin pääministeri Antonio Guterres keskusteli hänen kanssaan sunnuntai-iltana 30.1.2000. Päätös osallistumisesta yhteiseen kannanottoon oli tehtävä nopeasti, sillä Guterresin oli seuraavaksi määrä ottaa yhteyttä Klestiliin.
Guterresin alkuperäinen suunnitelma oli, että EU-maiden kannanotosta kerrottaisiin Klestilille, mutta sitä ei julkistettaisi. Klestil kuitenkin pyysi maanantaina, että se annettaisiin julki. Näin myös tehtiin. Kun kannanotto oli EU-maiden kesken muotoiltu valmiiksi puolen päivän maissa maanantaina, oli se Lipposen mukaan mahdollista vain hyväksyä tai hylätä.
Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta vapauspuolueen ja konservatiivisen kansanpuolueen hallitus astui virkaansa perjantaina 4.2.2000. Samana päivänä Lipponen antoi hallitukselle kannanottoon perustuvat menettelyohjeet hallinnolle. Tähän menettelyyn päädyttiin hallituksen piirissä käydyn epävirallisen keskustelun perusteella, Lipponen totesi.
Suomen perustuslain mukaan maamme kahdenvälisiä suhteita ulkovaltoihin johtaa tasavallan presidentti, Eurooppa-politiikkaa taas pääministeri. Käsitykseni mukaan tasavallan presidentin olisi tullut tehdä Suomen osalta päätös EU-maiden kannanottoon yhtymisestä.
Näin merkittävä päätös olisi tullut lisäksi tehdä siten, että valtioneuvoston keskeiset jäsenet ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta olisivat olleet siinä mukana. Myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kuuleminen olisi ollut paikallaan.
Vielä merkittävämpi oli Suomen päätös ryhtyä 4.2.2000 soveltamaan pakotetoimia Itävaltaa vastaan. Tässä yhteydessä korostui pakotteiden kahdenvälinen luonne Suomen ja Itävallan suhteissa. Myös ajalliset edellytykset asian laajempaan käsittelemiseen olivat olemassa.
Koska Lipponen ei vastauksessaan lainkaan puuttunut näihin periaatteellisiin ja perustuslaillisiin näkökohtiin, on paikallaan, että asia tulee vielä eduskunnan käsiteltäväksi pääministerin ilmoituksen pohjalta.
Nyt kun Jörg Haider on eronnut Vapauspuolueen puheenjohtajan tehtävistä, on EU:n jäsenmaiden purettava Itävaltaa vastaan kohdistetut pakotteet pikaisesti. Muutoin vaarana on EU:n laajentumisen lykkääntyminen ja EU:n koko toimintakyvyn halvaantuminen.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä