Haja-asutusalueiden jätevesiasetus on puhuttanut viime aikoina laajasti. Siihen pätee sama, minkä Olaus Petri kirjasi jo 1530-luvulla tuomareille laatimiinsa oikeusohjeisiin: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan".
Jätevesiasetuksessa on paha valuvika. Tämän on myöntänyt myös entinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam, joka on kertonut (Hbl 26.8.) tulleensa virkamiehensä höynäyttämäksi, kun hän esitteli lain haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uudistamisesta vuonna 2003.
Asetuksen mukaan olemassa olevat jätevesijärjestelmät on muutettava vuoden 2013 loppuun mennessä sellaisiksi, että ympäristöön ei pääse tiettyä raja-arvoa enempää jäteveden lika-aineita. Orgaanisen aineen kuormitusta tulee vähentää 90 prosentilla, kokonaisfosforin määrää 85 prosentilla ja typen 40 prosentilla. Poikkeustapauksissa voidaan soveltaa alempaa tasoa 80, 70 ja 30.
Enestam kertoo saaneensa laskelmia, joiden perusteella hän vakuuttui siitä, että veden suodattaminen olisi riittävä ja edullinen keino. Vasta omaa kesämökkiä rakentaessaan hän tajusi, miten hullua lakia on soveltaa.
Monissa tapauksissa edes kunnallisille jätevesipuhdistamoille ei ole asetettu yhtä tiukkia puhdistusvaatimuksia. Sen sijaan asetuksen vaatimustason saavuttamiseksi edellytetään sadoiltatuhansilta yksityisiltä kotitalouksilta jopa 10.000-20.000 euron investointeja kehitysvaiheessa oleviin järjestelmiin, jotka eivät Suomen olosuhteissa edes toimi kunnolla.
Tällä 2-3 miljardin euron yksityisellä sijoituksella on laskettu vähennettävän vesistöjen fosforikuormaa 350 tonnilla, joka on vain 0,8 prosenttia koko Itämeren noin 41000 tonnin määrästä.
Vaikka asian aikanaan esitellyt ministeri on myöntänyt virheensä, ympäristöministeriön jääräpäisyys asetuksen ympärillä jatkuu. Valtioneuvostossa tehtiin 23.9. vain "nahkapäätös", esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulain muuttamiseksi siten, että yli 68-vuotiaat vapautetaan jätevesiasetuksen mukaisten investointien toteuttamisesta. Vapautuksen voisi saada myös sosiaalisin perustein. Lisäksi meneillään olevaa siirtymäkautta voitaisiin jatkaa kahdella vuodella.
Nämä eivät ole riittäviä toimenpiteitä asetuksen korjaamiseksi. Suomessa on otettu monessa asiassa mallia Ruotsista, mutta miksi ei haja-asutusalueiden asiassa? Siellä on käytössä kaksitasoinen järjestelmä. Vesistöihin rajoittuvien kiinteistöjen osalta edellytetään tiukempaa suojelua, mutta typpipäästöjen vähentämisvaatimuksia ei ole lainkaan alueilla, jotka eivät ole vesistöjen läheisyydessä.
Jos Suomessakin asetus olisi tällaisessa muodossa, yleensä nyt käytössä olevat saostuskaivot ja imeytyskentät riittäisivät muualla kuin ranta-alueilla, ja kalleilta investoinneilta voitaisiin välttyä.
Koska ympäristöministeriö on sulkenut korvansa kansalaisten antamalta palautteelta, on eduskunnan muutettava hallituksen esitystä. Jos se ei tähän kykene, nousee jätevesiasetuksen muuttaminen yhdeksi keskeiseksi vaalikysymykseksi ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Vaalien jälkeen terveen järjen käyttö on taas sallittua, kun sitä ei ole kahlittu hallitusohjelma- tai muihin toisarvoisiin arvovaltakysymyksiin.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.