Tapio Lintulahti syytti allekirjoittanutta tällä palstalla 18.2. "pelinpolitiikasta". Lintulahden argumentit olivat täsmälleen samat kuin kansanedustaja Mauri Pekkarisen Radio Keski-Suomen haastattelussa 14.2. esittämät.
Lintulahti ja Pekkarinen syyttivät minua erityisesti siitä, että olen kohdistanut edustajatovereihini "syytöksiä". Näin en ole tehnyt.
Yhdyin 13.2. laatimassani tiedotteessa Esko Ahon kannattajien valtaosan näkemykseen, että Ahon tulisi jatkaa puolueen puheenjohtajana, jotteivat puolueväen vaaleissa tekemä valtava työ ja ehdokkaan itsensä saavuttama mittava kannatus valuisi hukkaan.
Samalla kuitenkin ihmettelin eduskunnan käytävillä ja Helsingin kabineteissa käytävää puheenjohtajapeliä. Totesin, että "viime päivinä monia keskustan kansanedustajia on taivuteltu nykyisin EU-komissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä toimivan Olli Rehnin valinnan kannalle". En pitänyt tätä menettelyä, enkä puheenjohtajaksi kaavailtua henkilöä sopivana.
Halusin julkitulollani muistuttaa kabinettipoliitikkoja siitä, että puheenjohtajavalinnan tekee sääntöjen mukaan puoluekokous, jos me vastoin puolueväen toivomusta joudumme valitsemaan keskustalle uuden puheenjohtajan. Siinä tilanteessa keskustelua tulisi mielestäni käydä aivan toiselta pohjalta ja kokonaan toisella tavalla kuin mitä nyt on tapahtunut.
Lintulahti ja Pekkarinen syyttivät minua myös siitä, että olin käynnistänyt itse puheenjohtajapelin ennen presidentinvaalien I-kierrosta ja olen sen vuoksi sopimaton osallistumaan nyt käytävään keskusteluun. Olen tästäkin eri mieltä.
Esitin keskustan jäsenistölle 30.12.1999 lähettämässäni avoimessa kirjeessä vain pohdittavaksi niitä kriteerejä, joiden pohjalta keskustan uusi puheenjohtaja tulisi valita, jos Esko Aho valitaan tasavallan presidentiksi. Kun STT lisäksi kysyi, ketkä mielestäni täyttävät esittämäni kriteerit, vastasin: Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen.
Muuta puheenjohtajapeliä en ole käynyt.
Lintulahti ja Pekkarinen lukivat "syntilistalleni" myös sen, että puhuin eduskuntavaalien jälkeen puoluejohdon uudistamistarpeesta, kun keskusta jäi toistamiseen peräkkäin oppositioon, ja tuin lisäksi keskustan esivaalissa Paavo Väyrystä presidenttiehdokkaaksi.
Näen nämäkin asiat toisin: olen toiminut vain aatteeni ja vakaumukseni edellyttämällä tavalla.
Toivonkin, että kun Tapio Lintulahti ja Mauri Pekkarinen oletettavasti myös jatkossa kommentoivat tekemisiäni, hekin pysyisivät tosiasioissa. Se on viisauden alku.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä