Nizzassa järjestetään joulukuussa EU:n huippukokous, jossa on tarkoitus tehdä kauaskantoisia päätöksiä EU:n tulevaisuudesta. Päätöksillä on vaikutuksensa myös Suomen asemaan.
Biarritzin valmistelevassa kokouksessa pienten ja suurten maiden välille syntyi kiistaa mm. komission koosta sekä jäsenmaiden äänten uudelleen painottamisesta ministerineuvostossa.
Suuret jäsenmaat ajavat komission jäsenmäärän rajoittamista, ja paikkojen kierrättämistä viiden vuoden välein jäsenmaiden välillä. Vastapainoksi luopumisestaan toisista komissaareistaan suuret jäsenmaat vaativat äänivaltansa merkittävää lisäämistä neuvostossa.
Professori Mika Widgrénin mielestä ainoastaan Saksan äänivallan lisääminen (sen yhdistymisen vuoksi), ja Luxemburgin äänivallan kaventaminen (liikaa ääniä suhteessa väkilukuun) ovat perusteltuja toimenpiteitä.
Olen samaa mieltä: laajempi suurten jäsenmaiden äänivallan lisääminen neuvostossa kaventaisi pienten maiden vaikutusmahdollisuuksia tässä ainoassa hallitusten välisessä toimielimessä. Myös Ruotsin pääministeri Göran Persson on ollut tällä linjalla.
Sen sijaan Suomi on korostanut vahvan komission merkitystä, ja oman jäsenen säilyttämistä siinä silläkin uhalla, että menettäisimme valtaamme neuvostossa. Asiantuntijoiden mukaan Suomi ennakoi tällä toiminnallaan EU:n liittovaltiokehitystä, jossa komission rooli kasvaa.
Professori Esko Antola toteaa kolumnissaan (TS 18.10.) suoraan, että Suomessakin on nyt liittovaltiokeskustelun aika. Antolan kehotus on tervetullut: tähän asti Suomessa on ummistettu silmät siltä todellisuudelta, että EU on todellakin kehittymässä liittovaltioksi.
EU:n liittovaltioydin tulee rakentumaan puolustusyhteistyön ympärille.
Nizzan kokouksessa ns. joustava yhdentyminen tullaan ulottamaan myös EU:n II-pilariin, joka sisältää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat. Keskustelua käydään enää siitä, kuinka monella jäsenmaalla on oikeus edetä yhteiseen puolustukseen ilman muita.
Nizzan kokouksen jälkeen selviää, millainen institutionaalinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme on.
Ensi keväänä eduskunnalle annettavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joudutaan jo todennäköisesti huomioimaan EU:n yhteinen puolustus. Samassa yhteydessä tullaan arvioimaan myös asemaamme liittoutumattomana maana.
Viimeistään silloin eduskunta joutuu päättämään, onko Suomi EU:n puolustusyhteistyössä mukana. Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin esitys taisteluhelikoptereiden hankinnan arvioittamisesta uudelleen ensi keväänä viittaa siihen, että pyrkimyksiä tähän suuntaan on.
Itse kannatan Suomen pitäytymistä sotilaallisesti liittoutumattomana maana, ja pysymistä syntyvän liittovaltioytimen ulkopuolella. Tämä valinta meidän on mahdollista tehdä.
PETRI
NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä