Euroopan unionin jäsenmaat allekirjoittivat Maastrichtin kaupungissa 7.2.1992 sopimuksen, jonka keskeisimpinä tavoitteina on lisätä unionin suoraa demokratiaa ja tehostaa sen päätöksentekoa sekä laajentaa unionin toimivaltaa luomalla sille yhteinen puolustusjärjestelmä, yksi yhteinen keskuspankki ja valuutta. Maastrichtin sopimus siis pyrkii tavoitteillaan Euroopan unionin kehittämiseen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kaltaiseksi liittovaltioksi. Thomas More hahmotteli vuonna 1516 julkaistussa teoksessaan Utopia ihannevaltion mallin. Moren ihannevaltion ja liittovaltiomielisten ajaman Maastricht-Euroopan välillä on yhtäläisyytensä. Molemmat ovat utopiaa.
Unionin suoraa demokratiaa pyritään lisäämään muun muassa antamalla lisää valtaa Euroopan parlamentille. Monet eurovaaliehdokkaat toivovat tämän tavoitteen myös toteutuvan saadakseen itselleen lisää valtaa ja sanovat haluavansa rakentaa kansalaisten Eurooppaa. Tosiasiassa Euroopan parlamentti on ylikansallinen elin ja sen jäsenten enemmistö on liittovaltiomielisiä Maastrichtin sopimuksen kannattajia. Euroopan parlamentille annettava lisävalta olisi pois omalta eduskunnaltamme.
Unionin päätöksentekoa pyritään tehostamaan siirtymällä aikaisemmasta yksimielisyysperiaatteesta määräenemmistöpäätöksiin talous- ja rahaliiton, työlainsäädännön ja ympäristöpolitiikan aloilla. Päätöksentekomenettelyn muuttaminen on vaikea kysymys Suomelle, sillä se heikentäisi Suomen kaltaisten pienten maiden vaikutusmahdollisuuksia unionin päätöksiin. Määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen veisi unionia entistä kauemmaksi tavoitteestaan olla itsenäisten kansakuntien Eurooppa.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisen osalta unionille on asetettu pitkän aikavälin tavoitteeksi yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen. Euroopan talous- ja rahaliitto Emun kolmannen vaiheen toteuttamisen osalta on täsmällisesti sovittu, että Emu toteutetaan ja sen kolmas vaihe pannaan täytäntöön viimeistään vuonna 1999.
Emun kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia, sillä unionin jäsenmaiden kansantaloudet ovat niin erilaisia, että niiden sovittautuminen yhden keskuspankin ja yhden valuutan järjestelmään aiheuttaisi suuria ongelmia. Seurauksena olisi, että unionin muukin talouspolitiikka täytyisi yhtenäistää joko niin että se siirrettäisiin yhä enemmän unionin päätettäväksi tai muutoin yhdenmukaistettaisiin. Tämä kaventaisi oleellisesti kansallista päätäntävaltaamme. Yhden valuutan järjestelmässä myös unionin alueelliset erot kärjistyisivät. Monet asiantuntijat ovatkin epäilleet koko Emu-hankkeen järkevyyttä.
Maastrichtin sopimuksen keskeisimpiä tavoitteita: yhteisen puolustusjärjestelmän luomista Eurooppaan ja Emun kolmannen vaiheen toteuttamista vastustaa kaikkien mielipidetutkimusten mukaan Euroopan kansojen enemmistö. Silti unionin johtavissa asemissa enemmistönä olevat federalistit ja muut unionin uskolliset mallioppilaat, muun muassa Suomen nykyinen hallitus, ajavat Maastrichtin sopimuksen toteuttamista.
Syksyn vaaleissa Euroopan parlamenttiin pyrkivien ehdokkaiden on kerrottava Suomen kansalle, millaista Eurooppaa he haluavat kehittää. Valtakunnallisessa vaalimallissa vaarana on se, että valtakunnallisesti tunnetut ehdokkaat, jotka ovat pääosin ajattelultaan federalistisen valtavirran mukana kulkijoita, keräävät tuoreimpien mielipidetutkimusten mukaan suurimmat äänimäärät ja tulevat valituiksi. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että kansa kykenee valintoja tehdessään huomaamaan ehdokkaiden näkemyserot unionin kehittämisessä ja tekemään Suomen kannalta oikeat valinnat.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä