Kiivaita tunteita herättäneen, eduskunnan käsitelyssä olevan, postilain uudistamisen taustalla on EU:n postipalveludirektiivi. Asian valmistelusta hallituksen puolesta vastannut kokoomuslainen viestintäministeri Suvi Lindén kohahdutti asian lähetekeskustelussa sanomalla, ettei Suomi viitsinyt jäädä EU:ssa yksin, kun muut jäsenmaat kannattivat uudistusta. Suomi on myös tulkinnut lakiesitystä tarkemmin kuin EU-säädökset edellyttävät.
Alkuperäisen lakiesityksen myötä Suomen Postin, Itellan, kannattavimmille jakelualueille, suuriin kaupunkeihin, syntyisi kilpailutilanne, ja vastaavasti kannattamaton liiketoiminta harvaan asutuilla maaseutualueilla jäisi yleispalveluvelvoitteen vuoksi yksin Itellan harteille. Kun yleispalveluvelvoitteen rahoituspohja jätettiin esityksessä auki, oli tarjolla uhka, että palvelut heikentyvät postin kulun viivästymisen ja toimipaikkaverkon harventumisen myötä.
Hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittisessa ministerityöryhmässä keskustaa edustavien, Anu Vehviläisen ja Paavo Väyrysen, puututtua asiaan, ministeri Lindén joutui taipumaan siihen, että eduskunnan liikennevaliokunta voi tehdä lakiesitykseen tarvittavat parannukset. Samalla työmarkkinatilanne saatiin rauhoitettua ja koko postinjakelua uhanneilta lakoilta vältyttiin.
Postipalveludirektiivi on jälleen yksi esimerkki epäonnistuneesta ja kielteisestä EU-lainsäädännöstä, joka kurittaa kaikista ankarimmin Suomea ja sen syrjäisimpiä alueita.
Tällä kertaa uudistusta ei sentään kehdattu kehua meille suomalaisille jo niin tutuksi tulleeksi "torjuntavoitoksi", jota kautta musertavatkin tappiot on yritetty kääntää suuriksi saavutuksiksi. Käsitteen alla on markkinoitu ainakin EU:n sokeriuudistus, jonka seurauksena Suomen kahdesta sokeritehtaasta jouduttiin sulkemaan vain toinen ja maatalouden ns. 141-tuen jatkuminen, jonka myötä saimme oikeuden maksaa omilla rahoillamme vielä muutaman vuoden, emme pysyvästi, tukea eteläisen Suomen maataloudelle.
Muitakin esimerkkejä löytyy. Alkoholipolitiikassa saimme aikoinaan hivenen jatkettua jäsenyysneuvotteluissa sovittua siirtymäaikaa, mutta sen jälkeen olimme pakotettuja alkoholiverotuksen alentamiseen tuonnin hillitsemiseksi, joka puolestaan näkyi lähes välittömästi piikkinä kuolleisuustilastoissa.
Lisäksi saimme maksettavaksemme muutama vuosi sitten entistä suuremman osan Iso-Britannian jäsenmaksualennuksesta, jonka seurauksena yhdessä EU:n laajentumisen aiheuttamien kustannusten vuoksi Suomen nettomaksuosuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut EU:n korkeimmaksi (Iltalehti 30.10.), vaikka Suomesti piti tulla EU:n nettosaaja. EU:ssa valmisteilla olevien uudistusten myötä tilanne uhkaa pahentua entisestään. Näin ei voi jatkua.
Onkin hyvä, että uuden pääministerin Mari Kiviniemen johdolla Suomen EU-politiikkaa on jo terävöitetty. Suomea EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa edustavien virkamiesten ja poliitikkojen keskeisin tehtävä on puolustaa Suomen kansallisia etuja kaikissa tilanteissa. Niin toimivat muutkin jäsenmaat ja saavat myös tuloksia aikaan.
Suomi on harvaan asuttu maa, ja tämä tosiseikka pitäisi huomioida kaikessa EU:n politiikassa. Suomen jäsenyysehtojen korjaaminen olisi ollut mahdollista jo Lissabonin sopimuksesta käytyjen neuvottelujen yhteydessä, mutta tätä mahdollisuutta ei käytetty. Kun perussopimuksia jatkossa uudistetaan, on Suomenkin nostettava vaatimuksensa tiukasti esille.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.