Eduskunta hyväksyi 13.12.2005 hallituksen esityksen valtionosuusuudistukseksi. Esitykseen sisältyi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain osalta pienten koulujen yksikköhinnan korotuksen poistaminen aivan syrjäisintä Suomea lukuun ottamatta. Korotus on tähän asti osoitettu "korvamerkittynä" pienille alle 80 oppilaan kouluille vuosiluokilla 1-6 opetusta saavien oppilaiden määrän perusteella ja alle 180 oppilaan kouluille vuosiluokilla 7-9 olevien oppilaiden perusteella.
Vaikka uudistus on toteutettu kustannusneutraalisti, eli sama rahamäärä jaetaan uudelleen eri kriteerein Suomen kunnille, alueellisia eroja syntyy paljon.
Parhaillaan monet koulut ovat lakkauttamisuhan alla, mikä johti siihen, että aloin laajemminkin pohtimaan ja selvittämään kyläkoulujen merkitystä ja tämän hetkistä asemaa.
Yhteinen tavoitteemme on maaseudun pitäminen asuttuna ja elävänä. Kyläkoulut ovat tässä suhteessa keskeisessä asemassa. Ne ovat monen kylän valopilkku, toimintojen keskipiste ja vireyden ylläpitäjä. Samalla kyläkoulut tarjoavat tärkeää lähiopetusta ja monesti myös harraste-, kulttuuri- ja kokoontumismahdollisuuksia kyläläisille. Jos ne poistuvat, myös kylien muuta toimintaa uhkaa näivettyminen.
Suomen kunnat kamppailevat talousvaikeuksien parissa. Valitettavan usein juuri kyläkoulut nähdään säästökohteina, kustannusrasitteena. On tietysti selvää, että jos oppilasmäärät kylissä vähentyvät jatkuvasti, joudutaan kunnissa tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Mutta eikö voitaisi ajatella myös niin päin, että kuntakeskusten sijaan oppilasmääriä voitaisiin tasata eri kyläkoulujen kesken, varsinkaan jos etäisyydet eivät ole ylivoimainen tekijä?
Pienten koulujen yksikköhintojen korotuksen poistaminen saattaa kuitenkin käytännössä johtaa päinvastaiseen ratkaisuun: velkaisten kuntien on kannattavaa lakkauttaa kyläkouluja ja säästää näin "seinistä", kun rahat voidaan käyttää muuhun toimintaan. Näin saattaa käydä myös Keski-Suomessa, vaikka olemme kokonaisuudessaan yksi valtionosuusuudistuksen voittajista.
Suomen Lähikoulut ry:n mukaan valtionosuusuudistus on merkittävä koulutuspoliittinen linjanveto lähikoulujen lakkauttamiseksi ja suurkoulujen perustamiseksi. Yhdistyksen mukaan uudistus merkitsee käytännössä suurta, satoja kylä- ja kaupunginosakouluja koskevaa lakkautusaaltoa, joka kohdistuisi erityisesti alle 50 oppilaan kouluihin, mutta myös 50-99 oppilaan kouluihin.
Vaikka tämä on tietysti vain uhkakuva, en ole voinut, enkä halunnut, toimia tällaisen skenaarion puolesta. Niinpä pyrin vaikuttamaan lain sisältöön loppuun asti äänestämällä asian ensimmäisessä käsittelyssä 8.11.2005 yhdessä Lauri Oinosen kanssa pienten koulujen yksikköhinnan korotuksen poistamista vastaan. Vaikka hävisimme tämän "taistelun", "sota" ei ole vielä ohi.
Kyläkoulujen puolesta toimitaan myös tiederintamalla. Alan asiantuntija, professori Eira Korpinen on lupautunut mukaan Keuruun Karimon kylällä virinneeseen hankkeeseen perustaa yksityiskoulu lakkautettavan kyläkoulun tilalle. Myös Jyväskylän yliopiston opettajainkoulutuslaitos on kiinnostunut asiasta niin tutkimus- kuin koulutusmielessä. Yksityiskoulun yhteyteen voitaisiin järjestää hankkeen puuhaihmisten mielestä myös esimerkiksi ateriapalveluja kylän vanhusväestölle.
Tällaista uutta, innovatiivista toimintaa tarvittaisiin nyt muuallakin Suomessa kyläkouluverkkomme säilyttämiseksi ja maaseudun palvelutuotannon kehittämiseksi. Jos kyläläiset ovat valmiita tukemaan koulun säilyttämistä jopa taloudellisesti, heille tulee antaa siihen mahdollisuus. Kansalaisten aktiivisuutta ja aloitteellisuutta ei saa tukahduttaa byrokraattisin keinoin.
PETRI NEITTAANMÄKI (kesk.)
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.