Arvoisa puheenjohtaja, hyvät aateveljet- ja sisaret,
Keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen antoi mielenkiintoisen haastattelun Ilkka-lehdelle 25. maaliskuuta. Hän käytti haastattelussa kovaa kieltä, mutta puhui mielestäni asiaa.
Korhosen mielestä keskustasta on tullut "yhden miehen liike". Puolueeseen on levinnyt pelon ja varovaisuuden ilmapiiri, joka on tukahduttanut avoimen keskustelun. Valtaa on keskustassa hivutettu kenttäväeltä puoluejohdon "perässäsiipeilijöille" ja "poliittisille ystäville". Näinhän se on ollut.
Tämä kävi ehkä selvemmin ilmi keskustan presidenttiehdokkaasta järjestetyn esivaalin yhteydessä, mutta kysymys nousi voimakkaasti esille jo Suomen EU-jäsenyydestä päätettäessä. Haavat ovat edelleen syvät.
Korhonen arvioi, että "Ahon valtiomiesmäisyys ja sen myötä haluttomuus oppositiojohtajan rooliin on luonut henkilöihin ja toimintatapoihin ristiriidan. Puolue ja jopa eduskuntaryhmä on pyörinyt Ahon tahdissa, tiedostamatta toimintansa päämäärää".
Nuorena kansanedustajana voin yhtyä tähänkin arvioon. Sisäpolitiikassa olemme kyenneet profiloitumaan työreformi-traumojen jälkeen kohtuullisen hyvin, mutta ulko- ja Eurooppa-politiikassa hallituspolitiikan myötäily on ollut sitäkin korostetumpaa.
Keskusta selvästi on vältellyt linjaerojen esiintuomista EU-kysymyksissä. Vastustajan leimaa pelätään. Kärjistetysti voidaankin sanoa, että näissä kysymyksissä Suomen oppositiopolitiikkaa johtaa nykyisin presidentti Mauno Koivisto.
Korhonen arvioi haastattelussaan myös taakse jääneitä EU-vaaleja: "Ehdokasasettelu oli täydellistä sekoilua ja puolueelta puuttui täysin halu menestyä. Keskustalla ei tosiasiassa ollut mitään kampanjaa, vain yksittäisten ehdokkaiden raivoisa yritys omin tukijoukoin".
Tämäkin pitää paikkaansa. Monien eurovaali- ja esivaalitilaisuuksien järjestelijänä joudun toteamaan, ettei piirijärjestöistä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut mitään apua niiden toteuttamisessa ja kenttäväen aktivoimisessa. Korsimon legendaarinen järjestökone näyttää jo paikoin ruostuneen käyttökelvottomaksi.
Puolueen sisällä on ollut ongelmia myös henkilösuhteissa. Korhonen toteaakin: "Väyrysestä on tehty epähenkilö keskustassa, hänen mielipiteitään ei pyritä asiaperustein tyrmäämään, vaan ne on sivuutettu tai vain leimattu ns. väyrysläisiksi. Puolueen sisäpiirissä on vallinnut Väyrysen kieltämismentaliteetti aivan naurettavuuksiin asti".
Tähän kaikkeen on saatava muutos Kuopion puoluekokouksessa. Keskustan järjestöväki tarvitsee kunnianpalautuksen. Keskustan on otettava paikkansa johtavana oppositiopuolueena myös EU-politiikassa - kansallisen etumme puolustajana. Myös Paavo Väyrysen mittavaa kokemusta on ryhdyttävä hyödyntämään nykyistä voimakkaammin tässä kansanliikkeessä.
Nyt - jos koskaan - on sovinnon ja yhteistyön aika.
PETRI
NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä