Presidentti Urho Kekkonen kehotti vuonna 1952 kirjassaan "Onko maallamme malttia vaurastua?" valtiota ottamaan keskeisen roolin Pohjois-Suomen teollistamisessa, koska yksityiseltä elinkeinoelämältä puuttui siihen halua ja pääomaa.
Suomeen perustettiin pian tämän jälkeen monia valtionyhtiöitä, joiden tarkoituksena oli luoda työtä, vaurautta ja hyvinvointia siten, että koko maa voitaisiin pitää asuttuna.
Toisin on nyt. Valtiolla ei ole enää aikoihin ollut tarvittavaa liikemiesosaamista. Viime vuosina valtion omaisuutta on myyty surutta ulkomaalaisille pilkkahintaan.
Kansallisen tietoliikenneyrityksemme Soneran myyminen ruotsalaiselle Telialle on yksi lähihistoriamme suurimmista virheistä. Kauppaa edelsi Saksasta ostettujen umts-lupien alaskirjaamisesta koitunut huikea 3,84 miljardin euron tappio. Toimitusjohtajana päätöstä tekemässä ollut Kaj-Erik Relander sai kuitenkin kultaisen kädenpuristuksen ja vetäytyi vähin äänin tehtävästään.
Nyt maaseudun kupariverkkoja ajetaan TeliaSoneran toimesta alas. Langattomat yhteydet ovat hitaita, eivätkä ne toimi monin paikoin lainkaan. Tilalle luvattua nopeaa, jopa sadan megan laajakaistaverkkoa ei kuulu eikä näy. Lisäksi kustannusarviot ovat päätä huimaavia.
Aiemmat valtio-omisteiset paperiyhtiömme on siirretty pörssiin, jonka myötä niiden omistajuus on muuttunut ylikansalliseksi. Kannattaviakin tehtaita on ajettu alas eri puolilla Suomea, kun niiden tuloksentekokyky ei ole riittänyt pörssisijoittajille. Tuhansia ihmisiä on jäänyt työttömäksi. Uusia investointeja Suomeen pidetään hyvin epätodennäköisenä. Tämän vahvisti äskettäin UPM-Kymmene Oyj:n pääjohtaja Jussi Pesonen.
Stora Enson Amerikan valloitus nimettiin äskettäin Suomen epäonnisimmaksi yrityskaupaksi. Sen laskuksi muodostui noin 2 miljardia euroa. Toimitusjohtajana kauppoja junaillut Jukka Härmälä sai kuitenkin palkinnoksi vuorineuvoksen tittelin ja vetäytyi eläkkeelle. Kemiran GrowHow lannoitetehdas myytiin norjalaiselle Yaralle keväällä 2007. Valtio sai 30 prosentin osuudesta 207 miljoonaa euroa. Myynnistä vastuulliselta Jyri Häkämieheltä (kok.) lipsahti kaupan mukana Yaralle kaksi Suomen merkittävintä fosfaattiesiintymää, Siilinjärvi ja Soklin valtaus. Näiden luonnonvarojen arvoksi on arvioitu yli 30 miljardia euroa.
Kaupan jälkeen lannoitteiden hinta on yli kaksinkertaistunut. Muutoinkin alhaisten tuottajahintojen kanssa painiskeleville suomalaisviljelijöille näin suuri tuotantokustannusten nousu on ollut kohtuutonta.
Suomen arvomineraalivarat ovat tärkeä osa kansallisvarallisuuttamme. Kuitenkin lähes kaikki tunnetut esiintymät ovat valtauksilla varanneet omistukseensa kansainvälisten sijoittajien omistuksessa olevat suuryritykset. Tämän on mahdollistanut kelvoton kaivoslaki.
Näin ei voi jatkua. Tarvitsisimme samankaltaista peräänantamattomuutta ja tahtoa pitää kiinni kansallisista eduistamme kuin aikoinaan Kekkosen kaudella. Mistä löytäisimme tähän tarvittavan viisauden ja rohkeuden?
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri ja ministerin erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.