Vuosina 1995-2003 Suomen pääministerinä toiminut Paavo Lipponen rusikoi tuoreessa kolumnissaan Turun Sanomissa (3.12.2010) kovin sanoin nykyistä päähallituspuoluetta, Suomen Keskustaa.
Lipponen johdatti vuonna 1998 Suomen ensimmäisten maiden joukossa ja ainoana Pohjoismaana EU:n "kovaan ytimeen", Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun. Ratkaisun myötä oma valuuttamme, Suomen markka, korvautui vuonna 2002 eurolla. Keskusta vastusti ratkaisua, mutta se ei auttanut, kun asiasta ei järjestetty edes kansanäänestystä, kuten Ruotsissa tehtiin.
Nyt kun rahaliitto natisee liitoksistaan ja Suomi on muiden EU-maiden mukana joutunut antamaan mittavia laina- ja takauspäätöksiä Kreikalle ja Irlannille, mahdollisesti Portugalin jo kolkuttaessa ovella, on tämän ratkaisun mielekkyys asetettu perustellusti kyseenalaiseksi.
Ruotsi on pärjännyt rahaliiton ulkopuolella selvästi Suomea paremmin ja sen korkotaso on ollut jopa Suomea alhaisempi. Lisäksi oman valuuttansa, kruunun, ja keskuspankkinsa harjoittaman rahapolitiikan turvin se on kyennyt säilyttämään kilpailukykynsä Suomea paremmin. Tämä on näkynyt muun muassa metsäteollisuuden saneeraustoimenpiteissä, jotka ovat koskettaneet Suomea Ruotsia kipeämmin.
Jo euroaluetta perustettaessa oli tiedossa, että siitä syntyisi ns. optimaalinen valuutta-alue vain Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden kesken. Tiukat Emu-kriteerit päätettiin kuitenkin laittaa sivuun ja tehtiin poliittinen päätös ottaa mukaan kaikki halukkaat heti ensi vaiheessa. Tähän päätökseen Lipponen oli Suomen pääministerinä keskeisesti vaikuttamassa, ja kantaa nyt syntyneistä ongelmista osaltaan vastuun.
Sen sijaan, että Lipponen suhtautuisi kriittisesti omaan toimintaansa, hän esittääkin tiukkoja syytöksiä. "Vika ei ole eurossa, vaan siinä, että te ja muut euromaat olette päästäneet tilanteen nykyisen kaltaiseksi. Ette ole olleet ajoissa aktiivisia ja valppaita, vaan nynnyilleet, kun eurossa olisi tarvittu kuria", Lipponen soimasi.
Lipponen ei edelleenkään tunnusta sitä perusasiaa, että rahaliiton ongelmat piilevät siinä, että sen jäseninä on talouden rakenteiltaan ja suhdannevaihteluiltaan niin erilaisia maita, että on ollut vain ajan kysymys, milloin taustalla piilevät ongelmat nousevat esiin. Toki kuriakin olisi tarvittu enemmän, mutta mikään ei pakottanut Suomea menemään mukaan tällaiseen järjestelmään.
Nyt on tietysti toivottava, että EU:n piirissä tehdyt toimenpiteet riittävät ongelmien patoamiseksi. Vaihtoehdot olisivat kaikkien, myös suomalaisten, kannalta todella huonoja. Samalla EU:n liittovaltiokehityksen kannattajat saisivat omille pyrkimyksilleen lisäpontta.
Ensi kevään vaalien jälkeen valittavan uuden hallituksen on valtiovarainministeriön laskelmien mukaan sopeutettava valtiontaloutta runsaalla 10 miljardilla eurolla valtion velkakierteen katkaisemiseksi. Lisäksi kuntatalous on pahasti velkaantunut, joten sielläkin puolella on mittavia säästöpaineita.
Edessämme on siis joka tapauksessa sekä julkisten menojen leikkauksia että veronkorotuksia. Näissä olosuhteissa hyvinvointivaltion puolustaminen on todella haasteellista. Löysiä vaalilupauksia antavilta ehdokkailta kannattaa nyt kysyä, miten he lupauksensa rahoittaisivat.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri ja ministerin erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.