Pääministeri Matti Vanhanen moitti 8.12. järjestetyssä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa kovin sanoin niitä, jotka olivat vaatineet Etelä-Suomen 141-tuen jatkumisen kytkemistä EU:n perussopimusten uudistamiseen. Vanhanen kiitteli saavutettua neuvottelutulosta ja muistutti, että ratkaisu on pitkäkestoisempi kuin aiemmin. Vanhanen korosti, ettei pienen maan pidä laittaa elintärkeitä etujaan koskaan joko tai -kysymyksenä muiden ratkaistaviksi.
Mielestäni hallitus lähti 141-neuvotteluihin väärällä strategialla ja tulos on sen mukainen.
Tukiratkaisu on kylläkin kuuden vuoden mittainen, mutta huonompi kuin koskaan. Tuki jatkuu seuraavan neljän vuoden ajan lähes nykyisellä tasolla, mutta sen jälkeen pudotus on todella jyrkkä erityisesti sika- ja siipikarjatalouden osalta. Vuoden 2013 jälkeisestä ajasta ei ole sovittu vielä mitään. Näin epävarmassa tilanteessa investointien tekeminen on viljelijöille hyvin vaikeaa.
EU:n Lissabonin sopimuksella uudistetaan unionin perussopimukset kokonaisuudessaan. Kun uuden sopimuksen liitteeksi kootaan kunkin jäsenmaan alkuperäiset liittymisasiakirjat, tarjoutui Suomelle mitä luontevin tilaisuus korjata kehnoon liittymissopimukseensa sisältyvä puute 141-tuen osalta. Tämä mahdollisuus jätettiin kuitenkin käyttämättä.
.Koplauksen. vastustajat ovat sanoneet, ettei toisiinsa kuulumattomia asioita pidä kytkeä toisiinsa. On totta, että liittymissopimuksemme mukaan komissio päättää yksiselitteisesti Suomen 141-tuesta. Mutta juuri tähän asiantilaan olisi tarvittu muutos. Kun liittymissopimustamme olisi täsmennetty siten, että Suomi olisi saanut yksiselitteisen oikeuden maksaa kansallista tukea jatkossakin, komission kanssa ei olisi tarvinnut tämän jälkeen neuvotella enää koskaan koko asiasta.
Pidän täysin selvänä, että tällainen vaatimus olisi mennyt huippukokouksessa läpi, sillä kaikki unionin jäsenmaat halusivat saada perussopimusten uudistamisen päätökseen. Juuri tämän vuoksi Iso-Britannian, Puolan ja Italian erityisvaatimukset hyväksyttiin. Kun Suomi ei mitään vaatinut, se ei myöskään mitään saanut.
Vanhasen mukaan neuvoteltu ratkaisu oli myös linjassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan linjan kanssa. .Kun ylituotantoa oli syntynyt, siihen oli pakko reagoida. Markkinoiden reiluudesta huolehtiminen on komission ydintehtävä., hän perusteli.
Miksi EU:n ylituotannon leikkaaminen tehdään aina ensimmäisenä Suomessa? Näin tapahtui ensin sokerin osalta ja nyt sika- ja siipikarjatalouden. Ilmeisesti siksi, että komissiossa tiedetään, että Suomi on valmis suostumaan helposti miltei kaikkeen mahdolliseen, mitä sen taholta esitetään.
Euroopan unioni on laajentunut viime vuosina voimakkaasti ja laajentumisen on tarkoitus jatkua edelleen. Nykyisenkaltainen EU on aivan toisenlainen kuin se unioni, johon Suomi vuoden 1995 alusta liittyi. Kaikki unionin jäsenmaat ajavat omia kansallisia intressejään, tarvittaessa tiukastikin, jos ne ovat uhattuna.
Jos Suomen tahti ei pian muutu, ajaudumme entistä pahemmin EU:n reunavaltioksi, jonka maaseutu autioituu, maakunnat tyhjentyvät ja väestö keskittyy yhä enemmän kasvukeskuksiin. Hallituksen ja erityisesti sitä johtavan pääministerin on terästäydyttävä.
PETRI NEITTAANMÄKI
YTM, erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.