Ilta-Sanomissa oli lauantaina Paavo Väyrystä käsittelevä artikkeli. Sen ensimmäinen osa käsitteli Väyrysen toimintaa Euroopan parlamentissa ja hänen linjauksiaan EU:n tulevaisuudesta. Artikkeli oli mielenkiintoinen ja asiallinen. Sen sijaan artikkelin toinen osa oli otsikoitu: "Kotimaassa Paavolle ei ole tilaa". Sen oli kirjoittanut Timo Haapala. Haapalan teksti oli ikävää luettavaa. Se oli kirjoitettu spekulatiiviseen muotoon ja rakennettu "nimettömien Ahon ja Väyrysen lähipiiriin kuuluvien" henkilöiden puheisiin pohjautuen. On kyseenalaista ja kysymisen arvoista, miksi asiallisen artikkelin jatkoksi on liitetty teksti, jonka tarkoituksena on viedä pohja pois ensimmäiseltä, asialliseen muotoon kirjoitetulta artikkelilta?
Valitettavasti tämäkin tapaus kuvastaa valtalehdistömme keskuudessa vallitsevaa laajempaa ilmiötä: yhdistetään poliittisessa elämässä käsiteltävät asiat ja politiikkaan liittyvä valtataistelu. Annetaan ymmärtää, että jos politiikko esittää rakentavassa hengessä jotakin, on hänen pyrittävä johonkin. Sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota asiakysymyksiin, yhdistetäänkin ne valtapoliittisiin pyrkimyksiin ja pyritään tätä kautta heikentämään ko. politiikon motiiveja toimia jonkin asian puolesta. Tämä ei ole hyvä eikä rakentava tapa toimia.
"Kahta kovaa kepulaista ei kotimaan politiikkaan mahdu. Areena on nyt täysin puheenjohtaja Esko Aholla", "Jos Keskusta palaisi hallitukseen, Väyrynen ei pääsisi ministeriksi", "Väyrynen voi myös sanoa hyvästit presidenttihaaveileen - sekin unelma kuuluu vastedes Aholle", tässä muutamia toimittaja Haapalan jutussaan esittämiä teesejä. Näihin väittämiin on vaikea yhtyä.
Mielestäni Suomen Keskustalla voi olla ja tulee olla näissä olosuhteissa kaikki voimavarat käytössään. Sillä voi olla johtaja ja aatteellinen johtaja - Aho ja Väyrynen. Vallitseva tosiasia nimittäin on, että tällä hetkellä Suomen Keskustan ja koko Suomen aatteellisen keskustelun taso on alhainen.
"Poliittinen elämä on käymässä entistä pinnallisemmaksi ja lyhytjänteisemmäksi. Asiallinen, rationaalinen keskustelu yhteiskunnan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta on käymässä yhä vaikeammaksi. Politiikastakin etsitään yhä enemmän vain elämyksiä.", linjasi Väyrynen jo Suomen Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa 19.6.1993.
Suomessa on tällä hetkellä aivan liian vähän Väyrysen kaltaisia analyyttisiä ja aatteellisia politiikkoja. Valtapolitiikka ja puolueen ja maan etu eivät saa olla ristiriidassa keskenään - ministereiksi ja presidentiksi tulee valita kaikkein pätevimmät henkilöt, kun valintojen aika tulee.
Saatteeksi äsken esittämälleni idealle on syytä palauttaa mieleen Paavo Väyrysen On muutoksen aika 1 kirjan uusintapainoksen esipuheeseen 1.2.1994 kirjoittama aatteellinen linjanveto:
"Suomen kansan keskuudessa on jo laaja tietoisuus siitä, että kehityksen kulkua on muutettava. Aatteellinen ja vastuuntuntoinen politiikka on saamassa yhä vahvempaa vastakaikua. Tässä on kysymys politiikan moraalista näiden sanojen syvimmässä merkityksessä: on toimittava tosiasioiden pohjalta, kestäviä arvoja ja ihanteita toteuttaen, yhteisvastuuta tuntien ja kantaen.
Keskustalla on nyt mahdollisuus tervehdyttää Suomen poliittista elämää elvyttämällä keskustelua elämän ja politiikan arvoista ja tavoitteista - haastamalla muut puolueet keskusteluun Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Keskustalla on nyt mahdollisuus toteuttaa tehokkaasti omia ihanteitaan ja tavoitteitaan. Tätä mahdollisuutta me emme saa hukata.
Meillä pitää olla unelma ja meidän on toteutettava se".
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä