Suomessa järjestettiin taakse jääneen vuosikymmenen lopulla puolentoista vuoden aikana yhteensä viidet vaalit: maaliskuussa 1999 eduskuntavaalit, kesäkuussa 1999 Euroopan parlamentin vaalit, tammi-helmikuussa 2000 kaksivaiheiset presidentinvaalit, joihin liittyi vielä puolueiden sisäisiä esivaaleja, sekä syksyllä 2000 kunnallisvaalit.
Äänestysaktiivisuus vaihteli voimakkaasti eri vaaleissa. Pohjanoteeraus koettiin Euroopan parlamentin vaaleissa, aktiivisimmin äänestettiin perinteisesti suoralla vaalitavalla käydyissä presidentinvaaleissa. Kaikille vaaleille on kuitenkin ollut yhteistä se, että äänestysaktiivisuus on jäänyt nuorten ja keski?ikäisten keskuudessa selkeästi muita väestöryhmiä alhaisemmaksi.
Tämän huolestuttavan kehityssuunnan katkaiseminen edellyttää pikaisia toimenpiteitä.
Suomi on edelläkävijä internetin käytössä, elektronisen rahan ja kaupan alalla sekä digitaalisen TV:n kehitystyössä. Meillä on myös jo olemassa tekniset valmiudet äänestämisen mahdollistamiseen elektronisesti. Tämä tapahtuisi tietokoneeseen kytkettävän kortinlukijan, ja pankkikortin kokoisen sähköisen henkilökortin avulla.
Sähköisen henkilökortin avulla tapahtuva äänestäminen ei heikentäisi perinteisesti tärkeäksi koettua vaalisalaisuutta, sillä kortin käyttäminen edellyttää pankkikortin tapaan henkilökohtaisen tunnusluvun tietämistä. Sähköisessä henkilökortissa tunnuslukuja on vieläpä kaksi: PIN1 (perustunnusluku) ja PIN2 (sähköisen allekirjoituksen tunnusluku).
Kyseessä olisi perinteistä ennakkoäänestystä (posti, koti, laitokset) täydentävä äänestystapa. Äänestys toteutettaisiin samanaikaisesti ennakkoäänestyksen kanssa. Näin estettäisiin kaksinkertaisen äänestämisen mahdollisuus, kun varsinaisena vaalipäivänä äänestyspaikoilla käytettäviin äänestysluetteloihin olisi merkitty perinteisten ennakkoäänten lisäksi myös elektronisesti ennakkoon äänestäneet.
Valitettavasti sähköinen henkilökortti ei ole ainakaan toistaiseksi yleistynyt kansalaisten keskuudessa. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää sitä, ettei korttia ole juurikaan markkinoitu. Tämän seurauksena elektronisten palvelujen tarjoajiakin on toistaiseksi valitettavan vähän. Esimerkiksi pankeista vasta Osuuspankki on tehnyt pankkipalveluiden käytön mahdolliseksi sähköisen henkilökortin avulla.
Kortin hankkiminen, ja sen käyttö on myös kohtuuttoman kallista. Kortti maksaa poliisilaitokselta tilattuna 160 mk, jonka lisäksi sen käyttäminen edellyttää tarvittavan ohjelmiston ja tietokoneeseen kytkettävän kortinlukijan hankintaa. Esimerkiksi Kolumbuksen hinnaston mukaan ohjelmisto maksaa 99 mk, ja kortinlukija 277 mk. Kortin käyttämisen aloittamisen yhteishinnaksi muodostuu näin peräti 536 mk.
On selvää, ettei sähköisen henkilökortin avulla tapahtuva äänestäminen voi nousta näillä hinnoilla kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi perinteiselle äänestysmenettelylle. Mielestäni kortin hintaa tulisikin merkittävästi alentaa tai se voi voitaisiin toimittaa jopa maksutta kaikille, jotka sen haluavat. Kun kortti yleistyisi, kortinlukijan hinta putoaisi kysynnän lisääntymisen myötä automaattisesti edullisemmaksi.
Kaikki kansalaiset eivät tietenkään voi hankkia kortinlukijaa itselleen esimerkiksi kotitietokoneen puuttumisen vuoksi. Tämän vuoksi valtiovallan tuleekin kannustaa kouluja, kirjastoja ja muita julkisyhteisöjä niiden hankkimiseen, ja käytön opettelemiseen.
Olen varma, että uusi äänestysmahdollisuus lisäisi erityisesti paljon internetiä käyttävien nuorten äänestysaktiivisuutta, mutta se toisi samalla helpotusta myös niiden syrjäseutujen ihmisten elämään, joilla on käytettävissään internet-yhteys.
Olisi hienoa, jos äänestäminen olisi mahdollista sähköisen henkilökortin avulla jo seuraavissa eduskuntavaaleissa.
PETRI NEITTAANMÄKI,
tulevaisuusvaliokunnan jäsen
kansanedustaja,
Jyväskylä