Euroopan unionin jäsenmaiden on tarkoitus siirtyä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen 1.1.1999. Suomi on pyrkinyt olemaan EMU:ssa mukana ensimmäisten joukossa. Suomen liittymistä on perusteltu mm. sillä, että EMU:n myötä Suomi pääsee mukaan unionin "kovaan ytimeen", jonka ulkopuolelle jäävät ne maat, jotka eivät osallistu EMU:uun.
Suomen hallituksen syyt päästä EMU:uun ensimmäisten joukossa ovat tosiasiassa aivan toiset. Pyrkimisellä unionin "kovaan ytimeen" ja pysymisellä unionin "valtavirrassa" Suomen hallitus pyrkii vain mielistelemään muita EU:n jäsenmaita ja peittelemään omaa epäonnistumistaan ja saamattomuuttaan Suomen kansallisten etujen ajamisessa.
Hallituksen saamattomuus on ilmennyt erityisesti Suomen hallituksen edustajien toiminnassa unionin jäsenmaiden hallitusten välisessä konferenssissa. Suomalaiset eivät ole halunneet tuoda esille sen paremmin omia kansallisia tavoitteitamme, kuin esittää kritiikkiä unionin eri alueita - ennenkaikkea Suomea - eriarvoistavaa alue- ja maatalouspolitiikkaa kohtaan.
Kun päätös Suomen suhtautumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen liittymiseen lähestyy, on EMU:a kohtaan alettu esittää kritiikkiä eri tahoilta. Valitettavasti EMU:n osalta on käymässä samalla tavalla kuin Suomen EU-jäsenyyden; siitä näyttää tulevan monille vain poliittisen pelin väline. Tämän vuoksi EMU-kriitikoihin kannattaa suhtautua varauksellisesti.
On syytä erottaa toisistaan EMU:n periaatteelliset vastustajat - ne, jotka vastustavat unionin kehittämistä liittovaltioksi - ja toisaalta EMU:a vain nykyoloissa vastustavat - ne, jotka olisivat toisessa poliittisessa tilanteessa valmiita hyväksymään EMU:n ja Suomen liittymisen siihen.
Periaatteellisesti ja kansallisesti merkittävät ratkaisut eivät saa koskaan olla poliittisen pelin välineitä. Tässä on kysymys myös politiikan moraalista. Poliitikkojen sanojen ja tekojen on oltava sopusoinnussa, jotta kansalaiset voivat kokea poliittisen järjestelmän uskottavaksi.
EMU-päätös on Suomen itsenäisyyden kannalta paljon merkittävämpi ratkaisu, kuin Suomen liittyminen EU:n jäseneksi oli. EMU:uun liittyvät maat luopuvat omasta rahayksiköstään, keskuspankistaan ja talous- ja rahapolitiikastaan. Myös kansalaiset ovat tiedostaneet EMU-päätöksen merkityksen. Suomen Kuvalehden 6/97 julkaiseman mielipidetutkimuksen mukaan peräti 60% kansalaisista haluaisi, että Suomen liittymisestä EMU:uun järjestettäisiin kansanäänestys.
Suomen hallituksen edustajat ja tasavallan presidentti eivät kunnioita kansan tahtoa. He ovat sanoneet, ettei EMU-kansanäänestystä tarvita. Kansanäänestyksen järjestämistä on näistä lausunnoista huolimatta kuitenkin edelleen vaadittava, sillä EMU:n hyödyistä, haitoista ja sen seurauksista Suomelle tarvittaisiin laajaa kansalaiskeskustelua.
EMU:a vastustaa kaikkien mielipidetutkimusten mukaan Euroopan kansojen - myös suomalaisten - enemmistö. Tämän vuoksi Euroopan komissio on nähnyt tarpeelliseksi aloittaa satoja miljoonia markkoja maksavan myönteisen EMU-propagandan levittämisen unionin jäsenmaissa. Myös Euroopan komission Suomen edustusto järjestää eri puolilla Suomea EMU-propagandaseminaareja.
Jos EMU-kansanäänestystä ei vaatimuksista huolimatta järjestetä, puolueiden ja kansanedustajien on otettava vastuu siitä, että kansalaiset saavat riittävästi puolueetonta EMU-tietoa.
Kansalaisten tulee vaatia omia kansanedustajiaan ja puolueitaan perustelemaan suoraan ja avoimesti oma kantansa EMU:uun. Poliittisen järjestelmämme uskottavuuden vuoksi on tärkeää, että EMU:n todelliset kannattajat ja vastustajat erottuvat selkeästi toisistaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä
Palautetta voi
lähettää sähköpostiosoitteeseen:
petrin@jyu.fi