Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio ja opetusministeriön uusi kansliapäällikkö Markku Linna esittivät äskettäin virkistäviä ajatuksia opintotukijärjestelmän kehittämiseksi.
Raivio sanoi lukuvuoden avauspuheessaan, että maksuton yliopisto-opetus ei nykyoloissa tue koulutuksellista demokratiaa. Lukukausimaksujen käyttöönoton ei tulisi kuitenkaan lisätä opiskelijoiden taloudellista taakkaa, vaan päinvastoin keventää sitä. Raivio esittikin, että opiskelupaikan saatuaan opiskelija saisi valtiolta tukun koulutusseteleitä, jotka kattaisivat lukukausimaksut tutkinnon laskennalliselta suorittamisajalta ja parin vuoden jatkoajalta.
Järjestelmä antaisi Raivion mukaan opiskelijoille enemmän vastuuta opintojen etenemisestä, mutta myös enemmän sananvaltaa niiden laadusta ja järjestelyistä. Maksuttomuusperiaatteen poistuminen yliopistolaista antaisi puolestaan suomalaisille yliopistoille mahdollisuuden periä maksuja ulkomaisilta opiskelijoilta, kuten useimmissa länsimaissa tehdään.
Myös Linna kannustaisi opiskelijoita valmistumaan nykyistä nopeammin koulutussetelijärjestelmän avulla. Jos opiskelija valmistuisi alle määräajan, hän voisi muuttaa jäljellä olevat koulutussetelit rahaksi. Toisena kannustinkeinona Linna esitti, että osa valtion takaamasta opintolainasta muuttuisi stipendiksi, jos loppututkinto valmistuu tietyssä ajassa. Kolmas vaihtoehto olisi ylimääräinen veronkevennys valmistumisen jälkeen.
Koulutussetelijärjestelmän toteutumisen ongelmana on kuitenkin Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma, jonka mukaan yliopisto-opetus on ja pysyy maksuttomana ainakin hallituskauden loppuun. Joitakin uudistuksia olisi kuitenkin saatava pikaisesti aikaiseksi, sillä Suomen korkeakouluista valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa.
Nykyisen järjestelmän myötä opiskelijoilta puuttuu halu valmistua nopeasti ja siirtyä työelämään ripeästi. Kun opintotuki on riittämätön, eikä opintolainaa haluta ottaa, monet opiskelijat työskentelevät tienatakseen elantonsa. Puolitehoisesta opiskelusta aiheutuu kustannuksia myös korkeakouluille. Tämä on kansantaloudellisesti kestämätöntä.
Linnan mainitseman stipendijärjestelmän aikaansaaminen voisikin olla realistisin vaihtoehto lyhyellä aikavälillä. Se olisi myös mahdollista toteuttaa nykyisen hallitusohjelman puitteissa.
Stipendit voitaisiin rahoittaa samalla periaatteella kuin koulutussetelijärjestelmässä: käyttämättä jääneistä opintorahakuukausista. Jos opiskelija asettaisi tavoitteekseen valmistua esimerkiksi neljässä vuodessa, hän pystyisi ottamaan huoletta opintolainaa tietäessään, että pystyy maksamaan sen opintojen päätyttyä saamastaan stipendistä takaisin.
Jos tämänsisältöinen järjestelmä saataisiin aikaiseksi, arvioni mukaan hyvin moni opiskelija olisi valmis nopeuttamaan opiskelutahtiaan. Samalla yliopistoihin syntyisi enemmän kiertoa, kun ne pystyisivät tarjoamaan vuosittain enemmän aloituspaikkoja uusille opiskelijoille.
Myös muita kannustinjärjestelmävaihtoehtoja tulee kehittää ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi idea koulutussetelijärjestelmästä on niin erinomainen, että se tulee ottaa jo seuraavan hallituksen ohjelmaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä