Euroopan talouskriisi vaikeutuu ja syventyy. Kreikka ja Irlanti ovat jo joutuneet pyytämään taloudellista apua. Nyt Portugali on vastaavassa tilanteessa. Muitakin voi vielä ilmaantua.
Kriisimaiden ongelmat johtuvat ennen muuta siitä, että niiden taloudenpito on ollut holtitonta. Tämä on puolestaan johtanut niiden julkisen velan kasvuun suhteessa bruttokansantuotteeseen jopa yli sadan prosentin. Suomessa vastaava luku on pysytellyt selvästi alle kriisirajana pidetyn kuudenkymmenen prosentin tason. Tästä huolimatta Suomenkin valtionvelan arvioidaan olevan yhteensä 84 miljardia euroa vuoden 2011 lopussa.
Perusongelmamme on se, että olemme mukana väärässä seurassa. Paavo Lipponen (sd.) ja Sauli Niinistö (kok.) johdattivat Suomen vuonna 1998 ainoana Pohjoismaana mukaan talous- ja rahaliittoon ensimmäisten joukossa ja ilman kansanäänestystä. Sen sijaan Ruotsi ja Tanska päättivät säilyttää oman valuuttansa, kruunun. Islanti ja Norja eivät ole koko EU:n jäseniä.
Suomessa on ollut tapana pelotella ihmisiä, että jos emme tee tiettyjä valintoja, meille käy huonosti. Lipponen yritti pelotella myös ruotsalaisia ja tanskalaisia. Ei heille huonosti käynyt, vaikka eivät lähteneetkään mukaan rahaliittoon, vaan hyvin. Heidän korkotasonsa on ollut koko euroajan sama kuin muualla tai jopa sen alapuolella. Lisäksi oman rahapolitiikkansa ja keskuspankkinsa turvin he ovat voineet vaikuttaa nopeastikin talouden suhdannevaihteluihin.
Metsäteollisuus on vähentänyt tuotantoaan ensi sijassa Suomesta, ei Ruotsista, jonka kilpailukyky on ollut meitä parempi. Lisäksi Suomessa asuntokauppa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on päässyt välillä vahvasti ylikuumentumaan liian alhaisen korkotason vuoksi ja asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Monet ovat ottaneet ylisuuria asuntolainoja ja nyt kun korkotaso alkaa nousta, he saattavat joutua vaikeuksiin.
Tästä EU:n talouksien epäsymmetrisyydestä talousasiantuntijat varoittivat ennen rahaliiton perustamista, mutta heitä ei kuunneltu. Mukaan otettiin kaikki halukkaat, vaikka rahaliitto olisi ollut optimaalinen talousalue vain Saksan, Ranskan ja Benelux-maiden kesken.
Nämä päätökset on tehty, eikä niitä voi muuksi muuttaa. Mitkä ovat vaihtoehtomme nyt?
On tietysti toivottava, että euroalue saadaan vakautettua. Ensi sijainen vastuu tästä tulee olla niillä mailla, joiden rahoituslaitokset ovat tehneet kriisimaihin riskisijoituksia. Suomen laina- ja takausvastuita EU:n väliaikaisessa vakausrahastossa ei tule enää kasvattaa nykyisestä.
Jos vakautus epäonnistuu, koko eurojärjestelmä saattaa purkautua. Niin tapahtuu sillä hetkellä, kun Saksa tai Ranska päättää lopettaa kriisimaiden tukemisen. Tälläkään on turha pelotella ihmisiä. Jos niin kävisi, voisivat jäsenmaat palata omiin aiempiin valuuttoihinsa tai talouksiltaan terveet maat, joihin Suomi lukeutuu, voisivat perustaa uuden yhteisen valuutan.
Hansavaluutasta on jo puhuttu. Saksalaiset ovat säilyttäneet myös omat D-markkansa kriisin varalta, Suomen markat sen sijaan poltettiin. Tämäkään ei ole ongelma. Setelipainokoneet pyörivät tarvittaessa nopeasti.
Vaihtoehtoja siis on. Toivottavasti osaamme tällä kertaa tehdä niistä oikeat valinnat.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri ja ministerin erityisavustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.