Presidentinvaalien jälkeen monet Esko Ahon kannattajat ovat toivoneet hänen jatkavan keskustan puheenjohtajana. Tätä on perusteltu erityisesti sillä, ettei puolueväen vaaleissa tekemä valtava työ ja ehdokkaan itsensä saavuttama mittava kannatus valuisi hukkaan.
Yhdyn tähän näkemykseen.
Kabineteissa on kuitenkin ryhdytty valmistelemaan toisenlaista puheenjohtajaratkaisua. Viime päivinä monia keskustan kansanedustajia on taivuteltu nykyisin EU-komissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä toimivan Olli Rehnin valinnan kannalle.
Olen hämmentynyt tällaisesta taustapelistä, sillä Esko Aho on itse esittänyt julkisuudessa toivomuksen, että hän saisi harkita ansaitsemansa vaaliloman aikana kaikessa rauhassa omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tätä toivomusta tulisi mielestäni kunnioittaa.
Lisäksi on syytä muistaa, että keskustan puheenjohtajan valitsee puolueen sääntöjen mukaan puoluekokous. Seuraava kokous järjestetään ensi kesäkuussa Kuopiossa.
Olli Rehnin valintaa on puolustettu erityisesti sillä, että hänen johdollaan voitaisiin säilyttää se kaupunkikannatus, joka presidentinvaaleissa nyt saavutettiin.
Tämä perustelu on mielestäni virheellinen erityisesti kahdesta syytä.
Keskustan tulee ensiksikin tavoitella kasvavaa kaupunkikannatusta niin että puolueväen laaja luottamus voidaan säilyttää. Rehn toimi 1990-luvun alussa puolueen varapuheenjohtajana, mutta putosi tältä paikalta vuonna 1994 menetettyään puolueväen luottamuksen.
Rehnin omaa kaupunkikannatusta on toisaalta vahvasti liioiteltu. Viimeksi hänen kannatuksensa mitattiin vuoden 1996 eurovaaleissa, jolloin hän ei tullut valituksi, ja jolloin hän menestyi myös etelän kaupungeissa heikommin kuin Sirkka-Liisa Anttila ja Paavo Väyrynen. Helsingissä ja Espoossa Rehn toki ylsi hieman Anttilaa suurempaan kannatukseen.
Rehnin valintaa on perusteltu myös sillä, että hänellä olisi hyvät suhteet muihin puolueisiin. Tämä perustelu on jopa loukkaava nykyistä puoluejohtoa kohtaan. Keskusta ei ole jäänyt oppositioon henkilösuhteiden vuoksi, vaan siitä syystä, ettei kannatusta ole ollut riittävästi.
Edellä kerrotuista syistä puheenjohtajakeskustelu on nyt syytä viheltää poikki. Palatkaamme asiaan vasta sen jälkeen, kun Esko Aho on ilmoittanut omasta ratkaisustaan.
Jos me vastoin puolueväen toivomusta joudumme valitsemaan keskustalle uuden puheenjohtajan, on keskustelua käytävä aivan toiselta pohjalta ja kokonaan toisella tavalla kuin mitä eduskunnan käytävillä ja Helsingin kabineteissa on nyt tapahtunut.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä