Valtioneuvos, entinen pääministeri Harri Holkeri kirjoitti 3.12.1999 Turun Sanomissa, että "presidentin vaalitavan muutos nykyiseksi oli kertakaikkinen virhe". "Sen piti laajentaa kansanvaltaa. Emme nähneet, mitä se oli mukanaan tuova. Se on mahdollistanut saastuneimpienkin mielipidevirtojen tulvimisen suoraan kansalaisten olohuoneisiin", Holkeri kirjoitti.
Myös pääministeri Paavo Lipponen totesi pari vuotta sitten, että suora kansanvaali tekee vaalikampanjat entistä populistisemmiksi. Turun Sanomien haastattelussa 3.8.1997 Lipponen sanoi: "Presidenttiys muuttuu siten, että kaikenlainen yleisön kosiskelu ja hömppä tulee osaksi presidenttitietä. Ollaan menossa kauemmas asioista puhtaisiin imagosyihin. Ja tällä tavalla kuitenkin valittaisiin Suomen ulkopolitiikan johtaja. Tämä ei näytä hyvältä."
Yhdyn näihin näkemyksiin.
Ongelmana ei mielestäni ole kuitenkaan pelkästään vaalitavan muuttaminen suoraksi kansanvaaliksi, vaan presidentin valtaoikeuksien samanaikainen kaventaminen. Holkerin kolumnissaan esittämä kysymys: "vauhdittiko eduskunta kehitystä, kun se perustuslakia muuttaessaan kavensi tasavallan presidentin valtaoikeuksia", onkin paikallaan.
Mielestäni vauhditti.
Mutta miksi minä keskustalaisena kansanedustajana kannan huolta presidentin vaalitavasta nyt, kun oman puolueeni ehdokas on noussut kärkipaikalle tuoreissa mielipidetutkimuksissa?
Siksi, että kyseessä on presidentti-instituution tulevaisuus. Vaalitavalla on siihen vaikutusta.
Vuonna 1988 käytössä ollut suoran kansanvaalin ja valitsijamiesvaalin yhdistelmä oli mielestäni nykyistä vaalitapaa parempi.
Valitsijamiesehdokkaat kiersivät silloin äänestäjien parissa paljon enemmän, kuin esimerkiksi kansanedustajat vuoden 1994 - ja nyt lähestyvien - vaalien yhteydessä. Näin ollen äänestäjät saivat enemmän suoraa tietoa ehdokkaista ja olivat nykyistä vähemmän mielikuvien armoilla.
Seuraavia presidentinvaaleja silmällä pitäen eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan tulisikin vielä kertaalleen pohtia, voitaisiinko nykyiseen vaalitapaan tehdä muutoksia.
Tuskinpa olisi vahingoksi, jos vuoden 2006 presidentinvaaleissa kokeiltaisiin uudelleen ensimmäistä kertaa vuoden 1988 vaaleissa käytössä ollutta valitsijamiesvaalin ja suoran kansanvaalin yhdistelmää: jos kukaan ehdokkaista ei saisi ensimmäisellä kierroksella vähintään 50 % annetuista äänistä, kokoontuisivat kansan valitsemat valitsijamiehet.
Uskon, että valitsijamiehet kykenisivät valitsemaan tarjolla olevista ehdokkaista kokeneimman - ja siten myös parhaimman mahdollisen - henkilön Suomen Tasavallan Presidentiksi.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä