Ennen eurovaaleja keskustanuorten (NKL) puheenjohtaja Mikko Alkio kirjoitti Politiikan Puntarissa 2/96: Vaalitulos mittaa puolueiden sisäisiä valtasuhteita. Henkilöiden saamat äänimäärät kuvaavat myös puolueiden sisäisten linjojen kannatusta.
Eurovaaleissa Suomen Keskusta nousi Suomen suurimmaksi puolueeksi 24,4% kannatuksella. Selkeän enemmistön keskustan äänistä saivat EU:n liittovaltiokehitystä vastustaneet ja Suomen itsenäisyyttä puolustaneet ehdokkaat. EU:n liittovaltiokehitystä myötäilleet ehdokkaat kokivat vaaleissa tappion.
Vaalien jälkeen keskustanuorten puheenjohtaja on tullut sille kannalle, ettei olekaan hyväksi, että henkilöiden saamat äänimäärät kuvaavat myös puolueiden sisäisten linjojen kannatusta.
Alkio kysyi Politiikan Puntarissa 3/96 pettyneenä: Onko keskustassa enää tilaa moniarvoisuudelle ja erilaisille mielipiteille vai löytyvätkö vaihtoehdot muualta? Jos Alkio tarkoittaa muualta löytyvillä vaihtoehdoilla muita puolueita, hän on lähtenyt puolueen hajottamisen tielle.
Keskustaa ja Suomea on ymmärtääkseni aina johdettu sen linjan mukaisesti, joka on saanut demokraattisesti järjestetyissä vaaleissa kansan kannatuksen. Tästä huolimatta keskusta on aina ollut puolue, jossa myös erilaisten vähemmistöjen mielipiteille on tilaa. Näin sanoi myös keskustanuorten johto EU-ratkaisun yhteydessä niille keskustalaisille, jotka vastustivat Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. He tosin olivat mielipiteineen enemmistössä.
Ennen keskustan 1994 Jyväskylän puoluekokousta ihmettelinkin vähemmistön valtaa ja kysyin, mikä on keskustan - mukaan lukien NKL:n - jäsenistön enemmistön todellinen vaikutusvalta puolueen päätöksiin?
Keväällä 1994 NKL:n piirijärjestöjen johtokunnille tehtiin kysely, pitäisikö Suomen liittyä EU:n jäseneksi. Kyselyyn vastanneiden enemmistö oli kielteisellä kannalla. Tästä huolimatta NKL kannatti silloisen puheenjohtajansa johdolla hallituksen EU-myönteisen linjan tukemista Jyväskylän puoluekokouksessa. Ollaanko jälleen tilanteessa, jossa vähemmistö pyrkii jyräämään enemmistön?
Nykyisin NKL:n johtoa näyttää vaivaavan jonkinlainen vallan menetyksen tunne - vaikeus ymmärtää, ettei vähemmistö voi ratkaista puolueen linjaa. EU-kysymyksen läpiajamisesta on näyttänyt jääneen tunne, että muutkin asiat voidaan ratkaista samalla tavoin. Tosiasiassa NKL:n johto sai tahtonsa läpi EU-kysymyksessä vain siitä syystä, että keskusta oli päähallituspuolue.
Kun NKL:n johdon linja ei saanut viime vaaleissa kansalta kannatusta, turhautuneisuus purkautuu omaa puoluetta kohtaan. Vaikka kritiikin esittäminen on yleensä aina tervettä, tällä kertaa kritiikin kohde on ollut väärä. Vaaleissa kansan tuen saaneen linjan kritisoiminen on asettanut äänestäjien tahdon kyseenalaiseksi ja antanut kilpaileville puolueille tarpeettomasti lyömäaseen keskustaa vastaan.
Tilanteessa, jossa keskusta on oppositiossa ja edessä on tärkeä Suomen EU:n puheenjohtajuus- ja vaalivuosi 1999, NKL:n johdon kannattaisi lopettaa kapina puolueen yhtenäisyyden nimissä.
Suomalaisen linjan ja samalla selkeän vaihtoehdon esittäminen Lipposen hallituksen Eurooppa-politiikalle ei ole eristäytymispolitiikkaa, eikä johda keskustaa vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen jatkokaudelle oppositioon. Keskusta voi nousta takaisin hallituspuolueeksi 1999 vaalien jälkeen vain harjoittamalla sellaista politiikkaa, jota äänestäjät tukevat yli puoluerajojen.
PETRI NEITTAANMÄKI
NKL:n Keski-Suomen piirin pj.